Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki ja itsemääräämisoikeus

Itse­mää­rää­mi­soi­keus on yksi vam­mais­pal­ve­lu­lain kes­kei­sim­mis­tä peri­aat­teis­ta. Se tar­koit­taa jokai­sen oikeut­ta päät­tää omas­ta elä­mäs­tään, valin­nois­taan ja arjes­taan – myös sil­loin, kun tar­vit­see tukea tai apua sel­viy­tyäk­seen päi­vit­täi­sis­tä asiois­ta. Itse­mää­rää­mi­soi­keus on perus- ja ihmi­soi­keus, jos­ta sää­de­tään perus­tus­lais­sa, YK:n vam­mais­so­pi­muk­ses­sa ja vammaispalvelulaissa.

Itse­mää­rää­mi­soi­keus nousee jul­ki­seen kes­kus­te­luun sään­nöl­li­ses­ti ja syys­tä. Täs­sä artik­ke­lis­sa käsi­tel­lään itse­mää­rää­mi­soi­keu­den sisältöä. 

Tutus­tu tar­kem­min YK:n vam­mais­so­pi­muk­seen seu­raa­van lin­kin kaut­ta:
YK:n vam­mais­so­pi­mus | Tukiliitto

Itse­mää­rää­mi­soi­keu­den tarkoitus

Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki on luo­tu tur­vaa­maan vam­mais­ten hen­ki­löi­den yhden­ver­tai­set mah­dol­li­suu­det elää ja osal­lis­tua yhteis­kun­taan mui­den kans­sa. Ydin­a­ja­tus on se, että vam­mai­nen ihmi­nen on oman elä­män­sä paras asian­tun­ti­ja.
Itse­mää­rää­mi­soi­keu­den tar­koi­tuk­se­na on var­mis­taa, että hen­ki­lön omat toi­veet, tar­peet ja mie­li­pi­teet ohjaa­vat pal­ve­lu­jen toteut­ta­mis­ta. Itse­mää­rää­mi­soi­keus ei ole vain juri­di­nen peri­aa­te, vaan se liit­tyy ihmi­sar­voon ja oikeu­teen elää oman­nä­köis­tä elä­mää ja teh­dä pää­tök­siä omas­sa elämässään.

Itse­mää­rää­mi­soi­keu­den ydin

Itse­mää­rää­mi­soi­keus ei tar­koi­ta pel­käs­tään valin­nan­va­paut­ta, vaan myös oikeut­ta tul­la kuul­luk­si ja oikeut­ta teh­dä pää­tök­siä itse. Käy­tän­nös­sä tämä voi tar­koit­taa esimerkiksi:

- mis­sä asuu ja kenen kans­sa,
- mil­lai­sia har­ras­tuk­sia ja sosi­aa­li­sia suh­tei­ta halu­aa yllä­pi­tää,
- miten pukeu­tuu, syö ja viet­tää vapaa-aikaa
- päät­tää kuka toi­mii hänen hen­ki­lö­koh­tai­se­na avustajana

Yti­mes­sä on se, että ihmi­nen päät­tää omas­ta elämästään. 

Itse­mää­rää­mi­soi­keus ja hen­ki­lö­koh­tai­nen apu

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu on yksi tär­keim­mis­tä kei­nois­ta toteut­taa vam­mais­pal­ve­lu­lain mukais­ta itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta. Avus­ta­ja ei pää­tä puo­les­ta, vaan mah­dol­lis­taa sen, että hen­ki­lö voi itse teh­dä pää­tök­siä ja elää halua­mal­laan tavalla.

Käy­tän­nös­sä hen­ki­lö­koh­tai­nen apu voi tar­koit­taa esi­mer­kik­si:

- avus­ta­mis­ta liik­ku­mi­ses­sa, asioin­nis­sa ja kodin arjes­sa,
- tuke­mis­ta har­ras­tuk­siin, työ­hön tai opis­ke­luun osal­lis­tu­mi­ses­sa,
- muka­na ole­mis­ta sosi­aa­li­ses­sa elä­mäs­sä, juh­lis­sa ja tapahtumissa

Tär­ke­ää on, että avus­ta­ja toi­mii asiak­kaan ohjauk­ses­sa ja hänen pää­tös­ten mukai­ses­ti. Näin hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ei ainoas­taan hel­po­ta arkea, vaan se myös vah­vis­taa ihmi­sen mah­dol­li­suut­ta käyt­tää omaa ään­tään ja vali­ta itse.

Itse­mää­rää­mi­soi­keus on lopul­ta ihmi­sar­voa kun­nioit­ta­va perus­ta, jon­ka varaan vam­mais­pal­ve­lut raken­tu­vat. Hoi­vaacos­sa pidäm­me huo­len, että jokai­sen asiak­kaan tah­to ja yksi­löl­li­set valin­nat ovat kai­ken toi­min­nan kes­kiös­sä. Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun kan­nal­ta itse­mää­rää­mi­soi­keu­den toteu­tu­mi­nen alkaa sii­tä, että asia­kas voi tosia­sial­li­ses­ti vali­ta itsel­leen sopi­van avus­ta­jan. Hoi­vaacos­sa tämä toteu­tuu siten, että ennen avus­ta­mi­sen alka­mis­ta avus­ta­jaeh­dok­kaat käy­vät tutus­tu­mas­sa avus­tet­ta­vaan ja hän valit­see itsel­leen mie­lei­sen avus­ta­jan. Hoi­vaaco vas­taa osal­taan kai­kes­sa toi­min­nas­saan itse­mää­rää­mi­soi­keu­den toteutumisesta.