050 591 9463

Vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­nen hen­ki­lö­koh­tai­nen apu – kat­ta­va opas oikeu­teen, sisäl­töön ja toteuttamiseen

Vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­nen hen­ki­lö­koh­tai­nen apu on pal­ve­lu, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on mah­dol­lis­taa vam­mai­sen hen­ki­lön oma elä­mä ja omien valin­to­jen toteu­tu­mi­nen myös sil­loin, kun hän tar­vit­see nii­hin toi­sen ihmi­sen apua. Mut­ta kenel­lä on oikeus hen­ki­lö­koh­tai­seen apuun, mihin sitä voi saa­da, kuin­ka pal­jon apua kuu­luu saa­da ja miten hen­ki­lö­koh­tai­nen apu voi­daan järjestää?

Tähän Hoi­vaacon oppaa­seen olem­me koon­neet hen­ki­lö­koh­tais­ta apua kos­ke­van ajan­ta­sai­sen kokonaisuuden.

Oppaas­sa käsit­te­lem­me muun muassa:

  • kenel­le vam­mais­pal­ve­lu­la­kia sovelletaan
  • hen­ki­lö­koh­tai­sen avun myön­tä­mi­sen edellytyksiä
  • asiak­kaan oman tah­don merkitystä
  • hen­ki­lö­koh­tai­sen avun käyttötarkoituksia
  • hen­ki­lö­koh­tai­sen avun tuntimäärää
  • pal­ve­luse­te­liä
  • työ­nan­ta­ja­mal­lia
  • hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan tehtäviä
  • per­heen­jä­se­nen toi­mi­mis­ta avustajana
  • sijais­jär­jes­te­ly­jä
  • hen­ki­lö­koh­tai­sen avun maksuttomuutta
  • hake­mis­ta ja muutoksenhakua.

Vam­mais­pal­ve­lu­lain 9 §:n mukaan hen­ki­lö­koh­tai­sen avun tar­koi­tuk­se­na on, että vam­mai­sen hen­ki­lön itse­mää­rää­mi­soi­keus toteu­tuu yhden­ver­tai­ses­ti mui­den kans­sa myös tilan­teis­sa, jois­sa hän tar­vit­see toi­sen hen­ki­lön apua.

Tämä on hen­ki­lö­koh­tai­sen avun ydin.

Kyse ei ole vain avustamisesta.

Kyse on ihmi­sen mah­dol­li­suu­des­ta elää omaa elämäänsä.

Lue myös: Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu – 30 usein kysyt­tyä kysy­mys­tä ja vastausta

Pikao­pas: mitä vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­ses­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avus­ta pitää tietää?

  • Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avus­ta sää­de­tään vam­mais­pal­ve­lu­lain 9–11 §:ssä.
  • Oikeut­ta hen­ki­lö­koh­tai­seen apuun arvioi­daan yksilöllisesti.
  • Oikeus ei mää­räy­dy yksin diag­noo­sin perusteella.
  • Vam­mais­pal­ve­lu­lain sovel­ta­mi­nen edel­lyt­tää vam­man tai sai­rau­den aiheut­ta­maa pit­kä­ai­kais­ta toi­min­ta­ra­joi­tet­ta ja sii­tä joh­tu­vaa vält­tä­mä­tön­tä avun tai tuen tar­vet­ta tavan­omai­ses­sa elämässä.
  • Vuo­den 2025 lopus­sa muu­tet­tu vam­mais­pal­ve­lu­lain 2 § edel­lyt­tää myös sen arvioi­mis­ta, poik­ke­aa­ko toi­min­ta­ra­joit­tees­ta joh­tu­va vält­tä­mä­tön avun­tar­ve kysei­seen elä­män­vai­hee­seen tavan­omai­ses­ti kuu­lu­vas­ta avun tarpeesta.
  • Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun saa­jan pitää pys­tyä itse­näi­ses­ti tai tuet­tu­na muo­dos­ta­maan ja ilmai­se­maan tah­ton­sa avun sisällöstä.
  • Hen­ki­lö­koh­tais­ta apua voi­daan saa­da päi­vit­täi­siin toi­miin, työ­hön, opis­ke­luun, vuo­ro­vai­ku­tuk­seen, vapaa-aikaan ja yhteis­kun­nal­li­seen osallistumiseen.
  • Päi­vit­täi­siin toi­miin, työ­hön ja opis­ke­luun apua jär­jes­te­tään sen ver­ran kuin hen­ki­lö vält­tä­mät­tä tarvitsee.
  • Vuo­ro­vai­ku­tuk­seen, vapaa-aikaan ja yhteis­kun­nal­li­seen osal­lis­tu­mi­seen apua jär­jes­te­tään yhteen­sä vähin­tään 30 tun­tia kuu­kau­des­sa, jol­lei pie­nem­pi mää­rä rii­tä vält­tä­mät­tö­mään avuntarpeeseen.
  • Hen­ki­lö­koh­tais­ta apua voi­daan jär­jes­tää muun muas­sa pal­ve­luse­te­lil­lä ja työnantajamallilla.
  • Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun toteut­ta­mis­ta­paa valit­taes­sa asiak­kaan oma mie­li­pi­de, elä­män­ti­lan­ne ja yksi­löl­li­nen avun­tar­ve pitää huomioida.
  • Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu on läh­tö­koh­tai­ses­ti asiak­kaal­le maksutonta.
  • Hen­ki­lö­koh­tai­se­na avus­ta­ja­na voi eri­tyi­ses­tä syys­tä toi­mia myös per­heen­jä­sen, jos rat­kai­su on vam­mai­sen hen­ki­lön edun mukainen.
  • Avus­ta­jan pois­sao­loi­hin liit­ty­vät sijais­jär­jes­te­lyt pitää kir­ja­ta asia­kas­suun­ni­tel­maan ja palvelupäätökseen.

Jos olet vas­ta hake­mas­sa hen­ki­lö­koh­tais­ta apua, lue myös:

Miten hen­ki­lö­koh­tais­ta apua hae­taan? Kat­ta­va opas

Sisäl­lys­luet­te­lo

Kenel­le vam­mais­pal­ve­lu­la­kia sovelletaan?

  1. Mitä vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­nen hen­ki­lö­koh­tai­nen apu tarkoittaa?
  2. Mikä on vam­mais­pal­ve­lu­lain tarkoitus?
  3. Kuka on vam­mais­pal­ve­lu­lais­sa tar­koi­tet­tu vam­mai­nen henkilö?
  4. Tar­vi­taan­ko tiet­ty diagnoosi?
  5. Mitä pit­kä­ai­kai­nen toi­min­ta­ra­joi­te tarkoittaa?
  6. Onko hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa ikärajaa?
  7. Mitä elä­män­vai­heen huo­mioi­mi­nen tarkoittaa?
  8. Mikä on vam­mais­pal­ve­lu­lain suh­de mui­hin lakeihin?

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun edellytykset

  1. Kenel­lä on oikeus hen­ki­lö­koh­tai­seen apuun?
  2. Mitä oman tah­don muo­dos­ta­mi­nen ja ilmai­se­mi­nen tarkoittaa?
  3. Voi­ko tah­toa ilmais­ta tuettuna?
  4. Entä jos hen­ki­lö ei pys­ty ilmai­se­maan tah­to­aan edes tuettuna?

Mihin hen­ki­lö­koh­tais­ta apua voi saada?

  1. Mitä ovat päi­vit­täi­set toimet?
  2. Voi­ko hen­ki­lö­koh­tais­ta apua saa­da työhön?
  3. Voi­ko hen­ki­lö­koh­tais­ta apua saa­da opiskeluun?
  4. Mitä hen­ki­lö­koh­tai­nen apu vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tarkoittaa?
  5. Voi­ko hen­ki­lö­koh­tais­ta apua käyt­tää har­ras­tuk­siin ja vapaa-aikaan?
  6. Mitä yhteis­kun­nal­li­nen osal­lis­tu­mi­nen tarkoittaa?
  7. Voi­ko hen­ki­lö­koh­tais­ta apua saa­da kotiin ja kodin ulkopuolelle?
  8. Voi­ko hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja teh­dä ter­vey­teen liit­ty­viä tehtäviä?

Tun­ti­mää­rä ja hen­ki­lö­koh­tai­nen avustaja

  1. Kuin­ka pal­jon hen­ki­lö­koh­tais­ta apua voi saada?
  2. Mitä 30 tun­nin sään­tö tarkoittaa?
  3. Mitä hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja voi tehdä?

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun toteuttaminen

  1. Mil­lä tavoil­la hen­ki­lö­koh­tais­ta apua voi­daan järjestää?
  2. Mitä pal­ve­luse­te­li tarkoittaa?
  3. Mitä työ­nan­ta­ja­mal­li tarkoittaa?
  4. Voi­ko per­heen­jä­sen toi­mia hen­ki­lö­koh­tai­se­na avustajana?
  5. Miten avus­ta­jan sijais­jär­jes­te­lyt pitää järjestää?
  6. Onko hen­ki­lö­koh­tai­nen apu maksutonta?
  7. Miten hen­ki­lö­koh­tai­nen apu hae­taan ja miten pal­ve­lu alkaa Hoivaacossa?

Kenel­le vam­mais­pal­ve­lu­la­kia sovelletaan?

1. Mitä vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­nen hen­ki­lö­koh­tai­nen apu tarkoittaa?

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu on vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­nen eri­tyis­pal­ve­lu, jos­sa vam­mai­nen hen­ki­lö saa vält­tä­mät­tä tar­vit­se­maan­sa toi­sen hen­ki­lön apua oman elä­män­sä tilanteisiin.

Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avus­ta sää­de­tään vam­mais­pal­ve­lu­lain 9 §:ssä.

Apua voi­daan saada:

  • päi­vit­täi­siin toimiin
  • työ­hön
  • opis­ke­luun
  • vuo­ro­vai­ku­tuk­seen
  • vapaa-ajan toi­min­taan
  • yhteis­kun­nal­li­seen osallistumiseen.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun tar­koi­tuk­se­na ei ole se, että joku muu päät­tää, miten asiak­kaan pitäi­si elää.

Lain läh­tö­koh­ta on päinvastainen.

Asia­kas päät­tää omas­ta elä­mäs­tään, ja hen­ki­lö­koh­tai­nen apu tukee näi­den valin­to­jen toteutumista.

Sik­si hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ero­aa aja­tuk­se­na sel­lai­ses­ta pal­ve­lus­ta, jos­sa pal­ve­lun sisäl­tö mää­ri­tel­lään ensi­si­jai­ses­ti orga­ni­saa­tion toi­min­ta­ta­po­jen perusteella.

Hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa kysy­mys kuuluu:

Mitä tämä ihmi­nen itse halu­aa teh­dä, ja mis­sä hän tar­vit­see sii­hen toi­sen ihmi­sen apua?

Viral­li­nen lähde:

Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki 675/2023 – Finlex

Lue myös Hoi­vaacon FAQ: Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu – 30 usein kysyt­tyä kysymystä

2. Mikä on vam­mais­pal­ve­lu­lain tarkoitus?

Vam­mais­pal­ve­lu­lain 1 §:ssä lain tar­koi­tuk­sek­si määritellään:

  • vam­mai­sen hen­ki­lön yhden­ver­tai­suu­den, osal­li­suu­den ja osal­lis­tu­mi­sen toteuttaminen
  • näi­den toteu­tu­mi­sen estei­den ehkäi­se­mi­nen ja poistaminen
  • vam­mai­sen hen­ki­lön itse­näi­sen elä­män tukeminen
  • itse­mää­rää­mi­soi­keu­den toteu­tu­mi­sen tukeminen
  • yksi­löl­li­sen tar­peen ja edun mukais­ten, riit­tä­vien ja laa­dul­taan hyvien pal­ve­lu­jen turvaaminen.

Nämä eivät ole vain lain ylei­siä tavoitteita.

Niil­lä on mer­ki­tys­tä myös sil­loin, kun yksit­täi­sen ihmi­sen pal­ve­lu­tar­vet­ta arvioidaan.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu pitää ymmär­tää osa­na tätä kokonaisuutta.

Pal­ve­lun tar­koi­tuk­se­na ei ole vain tur­va­ta vält­tä­mä­tön selviytyminen.

Sen tar­koi­tuk­se­na on mah­dol­lis­taa myös:

  • itse­näi­nen elämä
  • omat valin­nat
  • vuo­ro­vai­ku­tus
  • har­ras­tuk­set
  • ihmis­suh­teet
  • työ ja opiskelu
  • yhteis­kun­taan osallistuminen.

Hoi­vaacon näkö­kul­mas­ta tämä tar­koit­taa yksin­ker­tais­ta periaatetta:

Ihmi­sen elä­mä ei saa kaven­tua vain sik­si, että hän tar­vit­see toi­sen ihmi­sen apua.

3. Kuka on vam­mais­pal­ve­lu­lais­sa tar­koi­tet­tu vam­mai­nen henkilö?

Nykyi­sen vam­mais­pal­ve­lu­lain 2 §:n mukaan vam­mai­sel­la hen­ki­löl­lä tar­koi­te­taan hen­ki­löä, joka tar­vit­see vam­man tai sai­rau­den aiheut­ta­man pit­kä­ai­kai­sen toi­min­ta­ra­joit­teen vuok­si vält­tä­mät­tä apua tai tukea tavan­omai­ses­sa elämässä.

Toi­min­ta­ra­joi­te voi olla:

  • fyy­si­nen
  • kog­ni­tii­vi­nen
  • psyyk­ki­nen
  • sosi­aa­li­nen
  • ais­tei­hin liittyvä.

Tämä on tärkeää.

Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki ei kos­ke vain hen­ki­löi­tä, joil­la on näky­vä fyy­si­nen vamma.

Myös esi­mer­kik­si kog­ni­tii­vi­nen, psyyk­ki­nen tai ais­tei­hin liit­ty­vä pit­kä­ai­kai­nen toi­min­ta­ra­joi­te voi kuu­lua lain piiriin.

Rat­kai­su teh­dään aina yksilöllisesti.

Viral­li­nen lähde:

THL – Vam­mais­pal­ve­lu­lain soveltamisala

Lue laa­jem­pi Hoi­vaacon opas vam­mais­pal­ve­lu­lain soveltamisalasta

4. Tar­vi­taan­ko hen­ki­lö­koh­tai­sen avun saa­mi­seen tiet­ty diagnoosi?

Ei ole ole­mas­sa diag­noo­si­luet­te­loa, jon­ka perus­teel­la hen­ki­lö­koh­tai­nen apu auto­maat­ti­ses­ti myön­ne­tään tai evätään.

Diag­noo­sil­la voi olla tär­keä mer­ki­tys vam­man tai sai­rau­den ja toi­min­ta­ra­joit­teen osoittamisessa.

Rat­kai­se­vaa on kui­ten­kin se:

  • mil­lai­sen toi­min­ta­ra­joit­teen vam­ma tai sai­raus aiheuttaa
  • kuin­ka pit­kä­ai­kai­nen toi­min­ta­ra­joi­te on
  • mis­sä tilan­teis­sa hen­ki­lö tar­vit­see apua
  • onko avun­tar­ve välttämätöntä
  • täyt­ty­vät­kö hen­ki­lö­koh­tai­sen avun omat edellytykset.

Sama diag­noo­si voi vai­kut­taa kah­den ihmi­sen elä­mään täy­sin eri tavoin.

Sik­si pal­ve­lu­tar­vet­ta ei pitäi­si arvioi­da diag­noo­sin nimen perus­teel­la vaan ihmi­sen todel­li­sen elä­män­ti­lan­teen perus­teel­la.

Lue myös: Miten hen­ki­lö­koh­tais­ta apua haetaan?

5. Mitä pit­kä­ai­kai­nen toi­min­ta­ra­joi­te tarkoittaa?

Vam­mais­pal­ve­lu­lain sovel­ta­mi­nen edel­lyt­tää pit­kä­ai­kais­ta toimintarajoitetta.

Pit­kä­ai­kai­suut­ta ei pidä kui­ten­kaan ymmär­tää mekaa­ni­ses­ti vain tie­tyn päi­vä­mää­rän tai yhden aika­ra­jan kautta.

Arvioin­nis­sa huo­mioi­daan esimerkiksi:

  • vam­man tai sai­rau­den luonne
  • ennus­te
  • toi­min­ta­ra­joit­teen arvioi­tu kesto
  • vai­ku­tuk­set ihmi­sen taval­li­seen elämään.

Tila­päi­nen toi­min­ta­ky­vyn heik­ke­ne­mi­nen esi­mer­kik­si lyhy­tai­kai­sen sai­rau­den tai toi­pu­mis­vai­heen vuok­si ei läh­tö­koh­tai­ses­ti ole sama asia kuin vam­mais­pal­ve­lu­lais­sa tar­koi­tet­tu pit­kä­ai­kai­nen toimintarajoite.

Toi­saal­ta esi­mer­kik­si ete­ne­vä tai pysy­vä sai­raus voi osoit­taa pit­kä­ai­kai­suu­den jo ennen kuin toi­min­ta­ra­joi­te on tosia­sial­li­ses­ti jat­ku­nut pit­kän ajan.

Tilan­ne arvioi­daan yksilöllisesti.

6. Onko hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa ikärajaa?

Hen­ki­lö­koh­tai­sel­le avul­le ei ole sää­det­ty yksin­ker­tais­ta yleis­tä yläikärajaa.

Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta sitä, että ikä oli­si pal­ve­lu­tar­peen arvioin­nis­sa täy­sin merkityksetön.

Vam­mais­pal­ve­lu­lain 2 §:ää muu­tet­tiin 22.12.2025.

Nykyi­sen sään­nök­sen mukaan arvioin­nis­sa tar­kas­tel­laan myös sitä, poik­ke­aa­ko hen­ki­lön toi­min­ta­ra­joit­tees­ta joh­tu­va vält­tä­mä­tön avun ja tuen tar­ve hänen kysei­seen elä­män­vai­hee­seen­sa tavan­omai­ses­ti kuu­lu­vas­ta avun ja tuen tar­pees­ta.

Lais­sa elä­män­vai­hei­ta ovat:

  • lap­suus
  • nuo­ruus
  • aikui­suus
  • van­huus.

Arvioin­ti pitää teh­dä yksilöllisesti.

Sik­si oikeu­del­li­ses­ti täs­mäl­li­nen kysy­mys ei ole:

“Onko hen­ki­lö lii­an van­ha hen­ki­lö­koh­tai­seen apuun?”

Vaan:

“Joh­tuu­ko vält­tä­mä­tön avun­tar­ve pit­kä­ai­kai­ses­ta toi­min­ta­ra­joit­tees­ta, poik­ke­aa­ko tar­ve kysei­seen elä­män­vai­hee­seen tavan­omai­ses­ti kuu­lu­vas­ta tar­pees­ta ja täyt­ty­vät­kö pal­ve­lun muut edellytykset?”

Viral­li­nen lähde:

Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki 2 § – Finlex

7. Mitä elä­män­vai­heen huo­mioi­mi­nen tarkoittaa?

Elä­män­vai­het­ta kos­ke­va sään­te­ly ei tar­koi­ta sitä, että jokai­sel­le ikä­ryh­mäl­le oli­si ase­tet­tu kiin­teät palvelukriteerit.

Arvioin­nin pitää olla yksilöllinen.

Esi­mer­kik­si lap­sen koh­dal­la on taval­lis­ta, että myös vam­ma­ton sama­ni­käi­nen lap­si tar­vit­see van­hem­mil­taan pal­jon apua.

Sil­loin arvioi­daan, ylit­tää­kö vam­man aiheut­ta­ma avun­tar­ve sen avun, jota saman ikäi­nen lap­si yleen­sä tar­vit­see.

Van­huu­des­sa puo­les­taan arvioi­daan, mikä osa avun­tar­pees­ta liit­tyy hen­ki­lön pit­kä­ai­kai­seen toi­min­ta­ra­joit­tee­seen ja poik­ke­aa­ko se van­huu­den elä­män­vai­hee­seen taval­li­ses­ti liit­ty­väs­tä avun tarpeesta.

Lais­sa koros­te­taan myös pal­ve­lu­jen jat­ku­vuut­ta siir­ryt­täes­sä elä­män­vai­hees­ta toiseen.

Ihmi­nen ei siis muu­tu yhdes­sä yös­sä eri ihmi­sek­si esi­mer­kik­si tie­tyn syn­ty­mä­päi­vän perusteella.

Yksi­löl­li­nen tilan­ne ratkaisee.

8. Mikä on vam­mais­pal­ve­lu­lain suh­de mui­hin lakeihin?

Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki on eri­tyis­pal­ve­lu­ja kos­ke­va laki, mut­ta pal­ve­lut jär­jes­te­tään ensi­si­jai­ses­ti muun ylei­sen lain­sää­dän­nön perus­teel­la sil­loin, kun ne ovat hen­ki­lön yksi­löl­li­seen tar­pee­seen sopi­via ja riittäviä.

Vam­mais­pal­ve­lu­lain 2 §:ssä mai­ni­taan muun muassa:

  • sosi­aa­li­huol­to­la­ki
  • ter­vey­den­huol­to­la­ki
  • van­hus­pal­ve­lu­la­ki
  • var­hais­kas­va­tus­la­ki
  • perus­o­pe­tus­la­ki
  • muu ensi­si­jai­nen lainsäädäntö.

Tämä ei tar­koi­ta sitä, että vam­mais­pal­ve­lu­lain pal­ve­lu voi­tai­siin aina kor­va­ta mil­lä tahan­sa muul­la palvelulla.

Arvioin­nis­sa pitää tar­kas­tel­la pal­ve­lun sopi­vuut­ta ja riit­tä­vyyt­tä juu­ri kysei­sel­le hen­ki­löl­le.

Jos muun lain mukai­nen pal­ve­lu ei vas­taa vam­mai­sen hen­ki­lön yksi­löl­li­seen tar­pee­seen ja etuun sopi­val­la ja riit­tä­väl­lä taval­la, vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­nen pal­ve­lu voi tul­la kyseeseen.

Täs­sä­kin arvioin­nin läh­tö­koh­ta­na on yksilö.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun edellytykset

9. Kenel­lä on oikeus hen­ki­lö­koh­tai­seen apuun?

Vam­mais­pal­ve­lu­lain 9 §:n mukaan vam­mai­sel­la hen­ki­löl­lä on oikeus saa­da hen­ki­lö­koh­tais­ta apua, jos hän tar­vit­see toi­sen hen­ki­lön apua:

  1. päi­vit­täi­sis­sä toimissa
  2. työs­sä tai opiskelussa
  3. vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, vapaa-ajan toi­min­nas­sa tai yhteis­kun­nal­li­ses­sa osallistumisessa.

Lisäk­si hen­ki­lö­koh­tai­sen avun myön­tä­mi­sen edel­ly­tyk­se­nä on, että hen­ki­lö kyke­nee itse­näi­ses­ti tai tuet­tu­na muo­dos­ta­maan ja ilmai­se­maan tah­ton­sa avun sisäl­lös­tä.

Käy­tän­nös­sä hen­ki­lö­koh­tai­sen avun oikeu­des­sa pitää siis tar­kas­tel­la vähintään:

  • kuu­luu­ko hen­ki­lö vam­mais­pal­ve­lu­lain soveltamisalaan
  • onko hänel­lä hen­ki­lö­koh­tai­sen avun käyt­tö­tar­koi­tuk­siin liit­ty­vä vält­tä­mä­tön avuntarve
  • pys­tyy­kö hän muo­dos­ta­maan ja ilmai­se­maan tah­ton­sa avun sisäl­lös­tä itse­näi­ses­ti tai tuettuna.

Kun lain edel­ly­tyk­set täyt­ty­vät, kyse on hen­ki­lön lakiin perus­tu­vas­ta oikeu­des­ta palveluun.

10. Mitä oman tah­don muo­dos­ta­mi­nen ja ilmai­se­mi­nen tarkoittaa?

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun yksi kes­kei­sim­mis­tä tun­nus­mer­keis­tä on asiak­kaan oma tahto.

Hen­ki­lön pitää pys­tyä ker­to­maan tai muu­ten ilmaisemaan:

Mitä hän halu­aa hen­ki­lö­koh­tai­sen avun avul­la tehdä.

Tämä ei tar­koi­ta sitä, että hen­ki­lön pitäisi:

  • osa­ta toi­mia työnantajana
  • hal­li­ta lainsäädäntöä
  • suun­ni­tel­la pal­ve­lu koko­naan yksin
  • pys­tyä kom­mu­ni­koi­maan puheella
  • pys­tyä anta­maan yksi­tyis­koh­tai­sia työ­oh­jei­ta kai­kis­sa tilanteissa.

Kysy­mys on avun sisäl­lös­tä.

Esi­mer­kik­si:

Haluan men­nä konserttiin.

Haluan käy­dä ystä­vä­ni luona.

Haluan val­mis­taa oman ruokani.

Haluan käy­dä työssä.

Haluan har­ras­taa uimista.

Tämän oman tah­don toteut­ta­mi­seen hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja antaa tar­vit­ta­van käy­tän­nön avun.

Lue lisää: Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki ja itsemääräämisoikeus

11. Voi­ko hen­ki­lö ilmais­ta tah­ton­sa tuettuna?

Kyl­lä.

Laki sanoo tämän nimenomaisesti.

Tah­don ilmai­se­mi­sen ei tar­vit­se tapah­tua täy­sin ilman toi­sen ihmi­sen tukea.

Hen­ki­lö voi käyt­tää esimerkiksi:

  • puhet­ta
  • kir­joit­ta­mis­ta
  • kuvia
  • viit­to­mia
  • kom­mu­ni­koin­ti­lai­tet­ta
  • ilmei­tä ja eleitä
  • muu­ta hänel­le sovel­tu­vaa kommunikointikeinoa.

Hen­ki­lö voi myös tar­vi­ta toi­sen ihmi­sen tukea vaih­toeh­to­jen ymmär­tä­mi­seen tai oman näke­myk­sen­sä ilmaisemiseen.

Tämä on tär­keä ero.

Avun­tar­ve kom­mu­ni­koin­nis­sa ei tar­koi­ta auto­maat­ti­ses­ti sitä, ettei ihmi­sel­lä oli­si omaa tahtoa.

Ihmi­sen oma tah­to pitää pyr­kiä saa­maan esil­le hänel­le sopi­val­la tavalla.

12. Entä jos hen­ki­lö ei pys­ty ilmai­se­maan tah­to­aan edes tuettuna?

Jos hen­ki­lö ei pys­ty itse­näi­ses­ti tai tuet­tu­na muo­dos­ta­maan ja ilmai­se­maan tah­to­aan hen­ki­lö­koh­tai­sen avun sisäl­lös­tä, hen­ki­lö­koh­tai­sen avun 9 §:ssä sää­det­ty edel­ly­tys ei täyty.

Tämä ei tar­koi­ta, ettei hen­ki­lö oli­si oikeu­tet­tu tar­vit­se­maan­sa tukeen.

Vam­mais­pal­ve­lu­lais­sa sää­de­tään esi­mer­kik­si eri­tyi­ses­tä osal­li­suu­den tues­ta, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on tur­va­ta osal­lis­tu­mis­ta ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta myös tilan­teis­sa, jois­sa hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ei ole hen­ki­löl­le sovel­tu­va palvelu.

Oikea pal­ve­lu pitää rat­kais­ta yksi­löl­li­sen pal­ve­lu­tar­peen perusteella.

Tämä on tär­ke­ää myös ihmi­sar­von näkökulmasta:

vah­vem­paa tukea tar­vit­se­vaa ihmis­tä ei pidä jät­tää ilman osal­li­suut­ta vain sik­si, ettei hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ole hänel­le oikea palvelumuoto.

Mihin hen­ki­lö­koh­tais­ta apua voi saada?

13. Mitä ovat päi­vit­täi­set toimet?

Päi­vit­täi­set toi­met tar­koit­ta­vat taval­li­seen elä­mään kuu­lu­via asioi­ta, joi­ta ihmi­set teke­vät omas­sa arjessaan.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu voi liit­tyä esimerkiksi:

  • pukeu­tu­mi­seen
  • rii­suu­tu­mi­seen
  • pesey­ty­mi­seen
  • wc-käyn­tei­hin
  • ruo­kai­luun
  • ruo­an valmistamiseen
  • kodin taval­li­siin tehtäviin
  • asioin­tiin
  • liik­ku­mi­seen
  • hen­ki­lö­koh­tais­ten tava­roi­den käsittelemiseen.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun sisäl­tö riip­puu asiak­kaan todel­li­ses­ta elämästä.

Yksi hen­ki­lö voi tar­vi­ta apua lähes kai­kis­sa aamutoimissa.

Toi­nen tar­vit­see apua vain tie­tyis­sä yksit­täi­sis­sä tehtävissä.

Molem­pien tilan­ne pitää arvioi­da yksilöllisesti.

14. Voi­ko hen­ki­lö­koh­tais­ta apua saa­da työhön?

Kyl­lä.

Työ on yksi vam­mais­pal­ve­lu­lain 9 §:ssä nimen­omai­ses­ti mai­ni­tuis­ta hen­ki­lö­koh­tai­sen avun käyttötarkoituksista.

Avun tar­ve voi liit­tyä esimerkiksi:

  • työ­pai­kal­la liikkumiseen
  • tava­roi­den käsittelemiseen
  • työ­vä­li­nei­den käyttämiseen
  • mui­hin työn käy­tän­nön toimintoihin.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja ei tee työn­te­ki­jän ammat­ti­teh­tä­vää tämän puolesta.

Hän aut­taa niis­sä käy­tän­nön asiois­sa, jois­sa toi­min­ta­ra­joi­te aiheut­taa avuntarpeen.

Tavoit­tee­na on mah­dol­lis­taa yhden­ver­tai­nen osal­lis­tu­mi­nen työelämään.

15. Voi­ko hen­ki­lö­koh­tais­ta apua saa­da opiskeluun?

Kyl­lä.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu voi mah­dol­lis­taa opis­ke­lun sil­loin, kun opis­ke­li­ja tar­vit­see toi­min­ta­ra­joit­teen­sa vuok­si toi­sen hen­ki­lön käy­tän­nön apua.

Avun­tar­ve voi liit­tyä esimerkiksi:

  • opis­ke­lu­pai­kal­la liikkumiseen
  • opis­ke­lu­tar­vik­kei­den käsittelemiseen
  • ruo­kai­luun tai mui­hin päi­vän toimintoihin
  • opis­ke­luun liit­ty­viin käy­tän­nön tilanteisiin.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ei kor­vaa opetusta.

Avus­ta­ja ei opis­ke­le hen­ki­lön puolesta.

Hän aut­taa pois­ta­maan toi­min­ta­ra­joit­teen aiheut­ta­mia käy­tän­nön estei­tä opiskelulta.

16. Mitä hen­ki­lö­koh­tai­nen apu vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tarkoittaa?

Vuo­ro­vai­ku­tus on yksi hen­ki­lö­koh­tai­sen avun käyttötarkoituksista.

Avus­ta­ja voi aut­taa esimerkiksi:

  • ystä­vien tapaamisessa
  • suku­lais­ten luo­na käymisessä
  • yhtey­den­pi­dos­sa
  • sosi­aa­li­siin tilan­tei­siin osallistumisessa
  • kom­mu­ni­koin­tiin liit­ty­vis­sä käy­tän­nön tehtävissä.

Ihmis­suh­teet kuu­lu­vat taval­li­seen elämään.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun tar­koi­tuk­se­na ei ole raja­ta ihmi­sen elä­mää kodin vält­tä­mät­tö­miin tehtäviin.

Mah­dol­li­suus olla yhtey­des­sä mui­hin ihmi­siin kuu­luu myös osallisuuteen.

17. Voi­ko hen­ki­lö­koh­tais­ta apua käyt­tää har­ras­tuk­siin ja vapaa-aikaan?

Kyl­lä.

Vapaa-ajan toi­min­ta kuu­luu nimen­omai­ses­ti hen­ki­lö­koh­tai­sen avun käyttötarkoituksiin.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu voi mah­dol­lis­taa esimerkiksi:

  • lii­kun­ta­har­ras­tuk­sen
  • kon­ser­tin
  • teat­te­rin
  • kult­tuu­ri­ta­pah­tu­man
  • ulkoi­lun
  • käsi­työ­har­ras­tuk­sen
  • urhei­lu­ta­pah­tu­man
  • mat­kus­ta­mi­sen
  • muun hen­ki­lön itse valit­se­man vapaa-ajan toiminnan.

Tämä on hen­ki­lö­koh­tai­sen avun kan­nal­ta hyvin tärkeää.

Ihmi­sen elä­mä ei ole vain pesey­ty­mis­tä, pukeu­tu­mis­ta ja ruokailua.

Hyvään elä­mään kuu­lu­vat myös asiat, joi­ta ihmi­nen itse pitää merkityksellisinä.

18. Mitä yhteis­kun­nal­li­nen osal­lis­tu­mi­nen tarkoittaa?

Yhteis­kun­nal­li­nen osal­lis­tu­mi­nen voi tar­koit­taa esimerkiksi:

  • yhdis­tys­toi­min­taa
  • jär­jes­tö­toi­min­taa
  • luot­ta­mus­teh­tä­viä
  • tapah­tu­miin osallistumista
  • vai­kut­ta­mis­ta
  • muu­ta yhteis­kun­nal­lis­ta toimintaa.

Vam­mai­sen hen­ki­lön pitää voi­da osal­lis­tua yhteis­kun­taan mah­dol­li­sim­man yhden­ver­tai­ses­ti mui­den kanssa.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu voi olla juu­ri se käy­tän­nön tuki, joka tekee osal­lis­tu­mi­ses­ta mahdollista.

19. Voi­ko hen­ki­lö­koh­tais­ta apua saa­da kotiin ja kodin ulkopuolelle?

Kyl­lä.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ei ole sidot­tu vain asiak­kaan kotiin.

Avun käyt­tö­tar­koi­tuk­set osoit­ta­vat jo itses­sään, että apua voi­daan tar­vi­ta hyvin eri­lai­sis­sa ympäristöissä:

  • koto­na
  • työ­pai­kal­la
  • opis­ke­lu­pai­kas­sa
  • kau­pas­sa
  • har­ras­tuk­ses­sa
  • ystä­vän luona
  • tapah­tu­mas­sa
  • mat­kal­la.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu kul­kee läh­tö­koh­tai­ses­ti sin­ne, mis­sä asiak­kaan oma elä­mä tapah­tuu ja mis­sä hänel­lä on pää­tök­sen mukai­nen avuntarve.

20. Voi­ko hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja teh­dä ter­vey­teen liit­ty­viä tehtäviä?

Jois­sa­kin tilan­teis­sa kyllä.

Vam­mais­pal­ve­lu­lain 9 §:n mukaan hen­ki­lö­koh­tai­seen apuun voi osa­na pal­ve­lu­ko­ko­nai­suut­ta kuu­lua avus­ta­jan toteut­ta­mia itse­hoi­toa vas­taa­via toi­men­pi­tei­tä, jot­ka liit­ty­vät ter­vey­den yllä­pi­tä­mi­seen tai pit­kä­ai­kai­sen sai­rau­den ohjei­den mukai­seen hoitoon.

Hyvin­voin­tia­lu­een on jär­jes­tet­tä­vä vam­mai­sel­le hen­ki­löl­le ja tar­vit­taes­sa avus­ta­jal­le näi­den teh­tä­vien edel­lyt­tä­mä ohjaus.

Teh­tä­viä ei pidä sekoit­taa sel­lai­siin ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lön teh­tä­viin, jot­ka eivät kuu­lu itse­hoi­toa vas­taa­van avus­ta­mi­sen piiriin.

Tilan­ne ja tar­vit­ta­va osaa­mi­nen pitää arvioi­da aina tapauskohtaisesti.

Viral­li­nen lähde:

THL – Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu vammaispalveluissa

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun tun­ti­mää­rä ja avus­ta­jan tehtävät

21. Kuin­ka pal­jon hen­ki­lö­koh­tais­ta apua voi saada?

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun mää­rä rat­kais­taan yksi­löl­li­sen vält­tä­mät­tö­män avun­tar­peen perusteella.

Laki jakaa tun­ti­mää­rän kah­teen kokonaisuuteen.

Päi­vit­täi­set toi­met, työ ja opiskelu

Näi­hin hen­ki­lö­koh­tais­ta apua on jär­jes­tet­tä­vä sen ver­ran kuin hen­ki­lö vält­tä­mät­tä tar­vit­see.

Lais­sa ei siis ole näi­hin yleis­tä 30 tun­nin enim­mäis- tai vähimmäismäärää.

Jos vält­tä­mä­tön avun­tar­ve on esi­mer­kik­si 70 tun­tia kuu­kau­des­sa, arvioin­nin läh­tö­koh­ta­na on tämä todel­li­nen tarve.

Jos tar­ve on huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pi, arvioin­ti teh­dään sen perusteella.

Vuo­ro­vai­ku­tus, vapaa-aika ja yhteis­kun­nal­li­nen osallistuminen

Näi­hin hen­ki­lö­koh­tai­sen avun läh­tö­koh­tai­nen vähim­mäis­mää­rä on yhteen­sä 30 tun­tia kuukaudessa.

Mut­ta myös täs­sä yksi­löl­li­nen avun­tar­ve ratkaisee.

22. Mitä hen­ki­lö­koh­tai­sen avun 30 tun­nin sään­tö tarkoittaa?

Tämä koh­ta ymmär­re­tään jos­kus väärin.

Vam­mais­pal­ve­lu­lain mukaan hen­ki­löl­lä on oikeus saa­da hen­ki­lö­koh­tais­ta apua vuo­ro­vai­ku­tuk­seen, vapaa-ajan toi­min­taan ja yhteis­kun­nal­li­seen osal­lis­tu­mi­seen yhteen­sä vähin­tään 30 tun­tia kuu­kau­des­sa, jol­lei tätä pie­nem­pi mää­rä rii­tä tur­vaa­maan hänen vält­tä­mä­tön­tä avuntarvettaan.

Tämä tar­koit­taa:

30 tun­tia ei ole auto­maat­ti­nen enimmäismäärä.

Jos hen­ki­lön vält­tä­mä­tön avun­tar­ve on suu­rem­pi, hen­ki­lö­koh­tai­sen avun mää­rää pitää arvioi­da tämän yksi­löl­li­sen tar­peen perusteella.

Toi­saal­ta laki­kin mah­dol­lis­taa alle 30 tun­nin mää­rän sil­loin, kun pie­nem­pi mää­rä tosia­sial­li­ses­ti riit­tää hen­ki­lön vält­tä­mät­tö­mään avuntarpeeseen.

Rat­kai­sun pitää perus­tua ihmi­sen tilanteeseen.

Ei ylei­seen kaavaan.

Lue myös: Miten hen­ki­lö­koh­tais­ta apua hae­taan ja kuin­ka tun­ti­mää­rä kan­nat­taa kuvata?

23. Mitä hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja voi tehdä?

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan teh­tä­vät mää­räy­ty­vät asiak­kaan yksi­löl­li­sen avun­tar­peen, pal­ve­lu­pää­tök­sen ja sovi­tun työn sisäl­lön perusteella.

Avus­ta­ja voi aut­taa esimerkiksi:

  • pukeu­tu­mi­ses­sa
  • hygie­nias­sa
  • ruo­an valmistamisessa
  • asioin­nis­sa
  • kodin teh­tä­vis­sä
  • työs­sä
  • opis­ke­lus­sa
  • har­ras­tuk­sis­sa
  • liik­ku­mi­ses­sa
  • ystä­vien tapaamisessa
  • tapah­tu­mis­sa
  • osal­lis­tu­mi­ses­sa.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan työn yksi eri­tyis­piir­re on se, että työn sisäl­tö raken­tuu asiak­kaan elä­män ympä­ril­le.

Sama työn­ku­va ei sovi kaikille.

Avus­ta­ja ei ole asiak­kaan elä­män johtaja.

Hän ei myös­kään ole per­heen­jä­sen tai ystä­vä amma­til­li­ses­sa mie­les­sä, vaik­ka hyväs­sä avus­tus­suh­tees­sa voi syn­tyä vah­va luottamus.

Hyvän hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan teh­tä­vä­nä on osa­ta olla läs­nä mut­ta antaa asiak­kaal­le tila elää omaa elämäänsä.

Lue laa­ja opas: Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan tehtävät

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun toteuttaminen

24. Mil­lä tavoil­la hen­ki­lö­koh­tais­ta apua voi­daan järjestää?

Vam­mais­pal­ve­lu­lain 10 §:ssä sää­de­tään hen­ki­lö­koh­tai­sen avun toteuttamisesta.

Hyvin­voin­tia­lu­eel­la pitää olla käy­tet­tä­vis­sään usei­ta toteuttamistapoja.

Näi­hin kuuluvat:

  • pal­ve­luse­te­li
  • työ­nan­ta­ja­mal­li
  • vähin­tään yksi hyvin­voin­tia­lu­een jär­jes­tä­mis­vas­tuuseen kuu­lu­va muu tuot­ta­mis­ta­pa, kuten oma tuo­tan­to tai han­kit­tu palvelu.

Toteut­ta­mis­ta­po­ja voi­daan tilan­teen mukaan myös yhdistää.

Hyvin­voin­tia­lue ei saa vali­ta toteut­ta­mis­ta­paa vain hal­lin­nol­li­sen help­pou­den perusteella.

Lain mukaan valin­nas­sa pitää huomioida:

  • vam­mai­sen hen­ki­lön oma mielipide
  • hänen elä­män­ti­lan­teen­sa
  • asia­kas­suun­ni­tel­maan kir­jat­tu avuntarve.

Tämä liit­tyy suo­raan hen­ki­lö­koh­tai­sen avun yksilöllisyyteen.

25. Mitä hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­luse­te­li tarkoittaa?

Pal­ve­luse­te­lil­lä hyvin­voin­tia­lue mah­dol­lis­taa hen­ki­lö­koh­tai­sen avun hank­ki­mi­sen hyväk­sy­tyl­tä palveluntuottajalta.

Käy­tän­nös­sä:

  1. hyvin­voin­tia­lue tekee hen­ki­lö­koh­tai­sen avun päätöksen
  2. asiak­kaal­le myön­ne­tään palveluseteli
  3. asia­kas valit­see hyvin­voin­tia­lu­een hyväk­sy­män palveluntuottajan
  4. pal­ve­lun­tuot­ta­ja jär­jes­tää hen­ki­lö­koh­tai­sen avun.

Pal­ve­luse­te­li­mal­lis­sa pal­ve­lun­tuot­ta­ja toi­mii avus­ta­jan työnantajana.

Asiak­kaan ei tar­vit­se itse huo­leh­tia esimerkiksi:

  • työ­so­pi­muk­sis­ta
  • pal­kan­mak­sus­ta
  • työ­nan­ta­ja­mak­suis­ta
  • työ­nan­ta­jan hal­lin­nol­li­sis­ta velvollisuuksista.

Vam­mais­pal­ve­lu­lain mukaan hyvin­voin­tia­lu­een pitää mää­ri­tel­lä pal­ve­luse­te­lin arvo sel­lai­sek­si, että asiak­kaan on mah­dol­lis­ta hank­kia hänel­le myön­net­ty hen­ki­lö­koh­tai­nen apu.

Pal­ve­luse­te­li voi sopia ihmi­sel­le, joka halu­aa vai­kut­taa hen­ki­lö­koh­tai­sen avun toteut­ta­mi­seen mut­ta ei halua itse toi­mia työnantajana.

Lue: Työ­nan­ta­ja­mal­li vai pal­ve­luse­te­li hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avussa?

Lue myös: Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lu­pol­ku palvelusetelillä

26. Mitä hen­ki­lö­koh­tai­sen avun työ­nan­ta­ja­mal­li tarkoittaa?

Työ­nan­ta­ja­mal­lis­sa vam­mai­nen hen­ki­lö toi­mii itse hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan työnantajana.

Hän palk­kaa avus­ta­jan työ­suh­tee­seen ja vas­taa työ­nan­ta­jan velvollisuuksista.

Vam­mais­pal­ve­lu­lain 11 §:n mukaan työ­nan­ta­ja­mal­lin käyt­tö edel­lyt­tää, että:

  • hen­ki­lö kyke­nee vas­taa­maan työ­nan­ta­jan velvollisuuksista
  • hän antaa asia­kas­suun­ni­tel­maan kir­jat­ta­van suos­tu­muk­sen­sa työ­nan­ta­ja­na toimimiseen
  • hyvin­voin­tia­lue antaa ennen suos­tu­mus­ta riit­tä­vän sel­vi­tyk­sen työ­nan­ta­jan vas­tuis­ta ja velvollisuuksista.

Työ­nan­ta­ja­mal­lia ei siis voi­da mää­rä­tä ihmi­sel­le vas­toin hänen tahtoaan.

Hyvin­voin­tia­lu­een pitää myös antaa yksi­löl­lis­tä neu­von­taa ja tukea työ­nan­ta­ja­mal­lin käy­tän­nön asioihin.

Lue laa­jem­pi ver­tai­lu: Työ­nan­ta­ja­mal­li vai palveluseteli?

27. Voi­ko per­heen­jä­sen toi­mia hen­ki­lö­koh­tai­se­na avustajana?

Kyl­lä, mut­ta lain mukaan tähän pitää olla eri­tyi­nen syy.

Vam­mais­pal­ve­lu­lain 10 §:n mukaan hen­ki­lö­koh­tai­se­na avus­ta­ja­na voi eri­tyi­ses­tä syys­tä toi­mia vam­mai­sen hen­ki­lön per­heen­jä­sen, jos se on vam­mai­sen hen­ki­lön edun mukaista.

Rat­kai­sua ei siis teh­dä auto­maat­ti­ses­ti sen perus­teel­la, että per­heen­jä­sen on käytettävissä.

Arvioin­nis­sa huomioidaan:

  • asiak­kaan oma tilanne
  • hen­ki­lö­koh­tai­sen avun tarkoitus
  • asiak­kaan etu
  • syy sii­hen, mik­si juu­ri per­heen­jä­se­nen toi­mi­mi­nen avus­ta­ja­na on tarkoituksenmukaista.

Tilan­ne arvioi­daan yksilöllisesti.

Viral­li­nen lähde:

THL – Per­heen­jä­sen hen­ki­lö­koh­tai­se­na avustajana

28. Miten hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan sijais­jär­jes­te­lyt pitää järjestää?

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun jat­ku­vuus voi olla asiak­kaan arjen kan­nal­ta erit­täin tärkeää.

Sik­si laki huo­mioi myös tilan­teet, jois­sa oma avus­ta­ja on esimerkiksi:

  • sai­raa­na
  • vuo­si­lo­mal­la
  • muus­ta syys­tä poissa.

Vam­mais­pal­ve­lu­lain 10 §:n mukaan hen­ki­lö­koh­tai­sen avun sijais­jär­jes­te­ly­jen tuot­ta­mis- ja toteut­ta­mis­ta­vat avus­ta­jan pois­sao­lo­jen varal­ta pitää kirjata:

  • asia­kas­suun­ni­tel­maan
  • hen­ki­lö­koh­tais­ta apua kos­ke­vaan päätökseen.

Tämä on mer­kit­tä­vä asiak­kaan tur­val­li­suu­den ja enna­koi­ta­vuu­den kannalta.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ei voi perus­tua ajatukseen:

“Kat­so­taan sit­ten, jos avus­ta­ja sairastuu.”

Pois­sao­loi­hin pitää varau­tua etukäteen.

Pal­ve­lun­tuot­ta­jaa vali­tes­sa kan­nat­taa sik­si kysyä:

Miten sijai­suu­det käy­tän­nös­sä järjestetään?

Lue: Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lun­tuot­ta­jan valin­ta – 10 asi­aa, jot­ka kan­nat­taa huomioida

29. Onko hen­ki­lö­koh­tai­nen apu maksutonta?

Vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­seen hen­ki­lö­koh­tai­seen apuun sisäl­ty­vä apu ja tuki ovat läh­tö­koh­tai­ses­ti asiak­kaal­le maksuttomia.

Täs­tä sää­de­tään sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon asiakasmaksulaissa.

Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avus­ta voi­daan lais­sa sää­de­tyis­sä eri­tyis­ti­lan­teis­sa periä mak­su, jos hen­ki­lö saa sii­hen kor­vaus­ta muun lain kuin vam­mais­pal­ve­lu­lain nojalla.

Taval­li­ses­sa vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­ses­sa hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa läh­tö­koh­ta on kui­ten­kin asiak­kaan maksuttomuus.

Pal­ve­luse­te­li­mal­lis­sa tämä mer­kit­see myös sitä, että pal­ve­luse­te­lin arvon pitää olla riit­tä­vä myön­ne­tyn hen­ki­lö­koh­tai­sen avun hankkimiseen.

Viral­li­nen lähde:

Laki sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon asia­kas­mak­suis­ta – Finlex

30. Miten hen­ki­lö­koh­tais­ta apua hae­taan ja miten pal­ve­lu alkaa Hoivaacossa?

Hen­ki­lö­koh­tais­ta apua hae­taan oman hyvin­voin­tia­lu­een vammaispalveluista.

Hake­mi­ses­sa kan­nat­taa kuva­ta mah­dol­li­sim­man konkreettisesti:

  • toi­min­ta­ra­joi­te
  • tilan­teet, jois­sa tar­vit­set apua
  • kuin­ka usein apua tarvitset
  • kuin­ka kau­an avus­ta­mis­ti­lan­teet kestävät
  • mitä jäi­si teke­mät­tä ilman apua
  • mitä itse haluat hen­ki­lö­koh­tai­sel­la avul­la tehdä.

Lue vai­he vai­heel­ta: Miten hen­ki­lö­koh­tais­ta apua haetaan?

Kun hyvin­voin­tia­lue on myön­tä­nyt hen­ki­lö­koh­tai­sen avun ja pal­ve­lu jär­jes­te­tään pal­ve­luse­te­lil­lä, voit vali­ta hyvin­voin­tia­lu­een hyväk­sy­tyis­tä pal­ve­lun­tuot­ta­jis­ta itsel­le­si sopivan.

Hoi­vaacos­sa ete­nem­me näin:

1. Otat yhteyttä

Ker­ro meil­le tilan­tees­ta­si ja palvelupäätöksestäsi.

2. Kuun­te­lem­me

Haluam­me ymmärtää:

  • mil­lais­ta arkea elät
  • mis­sä tar­vit­set apua
  • mil­loin tar­vit­set apua
  • mil­lais­ta hen­ki­lö­koh­tais­ta avus­ta­jaa etsit.

3. Laa­dim­me palvelusopimuksen

Käym­me käy­tän­nön asiat yhdes­sä sel­keäs­ti läpi.

4. Etsim­me sopi­via avustajaehdokkaita

Emme halua aja­tel­la hen­ki­lö­koh­tais­ta avus­ta­jaa vain avoi­men työ­vuo­ron täyttäjänä.

5. Saat tava­ta avustajaehdokkaat

Hoi­vaacos­sa saat vai­kut­taa sii­hen, kuka tulee osak­si omaa arkeasi.

6. Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu alkaa

Hoi­vaaco toi­mii pal­ve­luse­te­li­mal­lis­sa avus­ta­jan työnantajana.

7. Pysym­me mukana

Pal­ve­lun aloit­ta­mi­nen ei pää­tä yhteydenpitoa.

Kul­jem­me sekä asiak­kaan että avus­ta­jan rin­nal­la koko pal­ve­lun ajan.

Lue koko Hoi­vaacon hen­ki­lö­koh­tai­sen avun palvelupolku

Mitä itse­mää­rää­mi­soi­keus tar­koit­taa hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avussa?

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun 9 §:ssä itse­mää­rää­mi­soi­keus ei ole sivuhuomautus.

Se on kir­joi­tet­tu suo­raan pal­ve­lun tarkoitukseen.

Tämä näkyy käy­tän­nös­sä esi­mer­kik­si siinä:

  • mitä asia­kas halu­aa tehdä
  • mil­loin apua tarvitaan
  • mil­lä taval­la asia­kas­ta avustetaan
  • mil­lai­nen hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja asiak­kaal­le sopii
  • miten asiak­kaan yksi­tyi­syyt­tä kunnioitetaan
  • miten asiak­kaan oma kom­mu­ni­koin­ti­ta­pa huomioidaan.

Itse­mää­rää­mi­soi­keus ei tar­koi­ta sitä, ettei pal­ve­lus­sa oli­si rajoja.

Pal­ve­lu­pää­tös, työ­tur­val­li­suus, työn­te­ki­jän oikeu­det ja muu lain­sää­dän­tö aset­ta­vat toi­min­nal­le reunaehdot.

Mut­ta nii­den sisäl­lä hen­ki­lö­koh­tai­sen avun läh­tö­koh­ta on asiak­kaan oma elämä.

Hoi­vaacos­sa tämän pitäi­si näkyä hyvin konkreettisesti:

asiak­kaas­ta ei teh­dä oman pal­ve­lun­sa sivustakatsojaa.

Lue kat­ta­va opas: Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki ja itse­mää­rää­mi­soi­keus – oikeus omaan elä­mään kuu­luu jokaiselle

Saa­ko asia­kas itse vali­ta hen­ki­lö­koh­tai­sen avustajan?

Hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja voi tul­la hyvin lähel­le asiak­kaan yksi­tyis­tä arkea.

Hän voi olla muka­na esimerkiksi:

  • asiak­kaan kodissa
  • pukeu­tu­mi­ses­sa
  • hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa hygieniassa
  • har­ras­tuk­sis­sa
  • ystä­vien tapaamisessa
  • työs­sä
  • lomal­la.

Sik­si avus­ta­jan ja asiak­kaan yhteen­so­pi­vuu­del­la on todel­lis­ta merkitystä.

Hoi­vaacos­sa asia­kas saa vai­kut­taa hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan­sa valintaan.

Etsim­me sopi­via ehdok­kai­ta ja asia­kas saa tava­ta heidät.

Kuun­te­lem­me esimerkiksi:

  • mil­lais­ta per­soo­naa asia­kas toivoo
  • mitä työ sisältää
  • mil­lai­set työ­ajat sopivat
  • mil­lai­nen vuo­ro­vai­ku­tus asiak­kaal­le tun­tuu luontevalta.

Emme halua päät­tää asiak­kaan puo­les­ta, kuka tulee hänen hen­ki­lö­koh­tai­seen arkeensa.

Tämä on yksi tapa teh­dä itse­mää­rää­mi­soi­keu­des­ta käytäntöä.

Mitä jos hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pää­tös ei vas­taa tarvetta?

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pää­tös voi olla:

  • koko­naan kielteinen
  • osit­tain myönteinen
  • tun­ti­mää­räl­tään lii­an pieni
  • käyt­tö­tar­koi­tuk­sel­taan lii­an suppea
  • toteut­ta­mis­ta­val­taan asiak­kaan tar­pee­seen huo­nos­ti sopiva.

Lue pää­tös aina kokonaisuudessaan.

Tar­kis­ta:

  • mitä olet hakenut
  • mitä pal­ve­lu­tar­peen arvioin­nis­sa on todettu
  • mitä on myönnetty
  • mitä on jätet­ty myöntämättä
  • mil­lä perus­teil­la rat­kai­su on tehty.

Pää­tök­seen lii­te­tään muutoksenhakuohje.

Hoi­vaacon eril­li­ses­sä oppaas­sa käsit­te­lem­me asi­aa yksityiskohtaisesti:

Muu­tok­sen­ha­ku hen­ki­lö­koh­tai­sen avun päätökseen

Miten hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lun­tuot­ta­ja kan­nat­taa valita?

Pal­ve­lun­tuot­ta­jan valin­nas­sa kan­nat­taa kat­soa muu­ta­kin kuin yri­tyk­sen nimeä.

Kysy esi­mer­kik­si:

  • saan­ko vai­kut­taa hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­ja­ni valintaan
  • saan­ko tava­ta avustajaehdokkaat
  • miten sijai­suu­det järjestetään
  • kuka aut­taa, jos pal­ve­lus­sa syn­tyy ongelma
  • miten nopeas­ti yhtey­den­ot­too­ni vastataan
  • miten työn­te­ki­jää tuetaan
  • miten palaut­tee­seen reagoidaan
  • tun­ne­taan­ko minut ihmi­se­nä vai asiakasnumerona.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lun­tuot­ta­ja tulee mukaan ihmi­sen omaan arkeen.

Sik­si luot­ta­muk­sel­la on merkitystä.

Lue: Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lun­tuot­ta­jan valin­ta – 10 asi­aa, jot­ka kan­nat­taa ottaa huomioon

Usein kysy­tyt kysy­myk­set vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­ses­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avusta

Onko hen­ki­lö­koh­tai­nen apu sub­jek­tii­vi­nen oikeus?

Kun vam­mais­pal­ve­lu­lain sovel­ta­mi­sa­lan ja hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lu­koh­tai­set edel­ly­tyk­set täyt­ty­vät, hen­ki­löl­lä on lain 9 §:n perus­teel­la oikeus hen­ki­lö­koh­tai­seen apuun.

Tar­vi­taan­ko hen­ki­lö­koh­tai­sen avun saa­mi­seen fyy­si­nen vamma?

Ei. Vam­mais­pal­ve­lu­lain sovel­ta­mi­sa­laan voi­vat kuu­lua myös esi­mer­kik­si kog­ni­tii­vi­set, psyyk­ki­set, sosi­aa­li­set ja ais­tei­hin liit­ty­vät pit­kä­ai­kai­set toimintarajoitteet.

Tar­vi­taan­ko tiet­ty diagnoosi?

Ei ole tiet­tyä diag­noo­si­luet­te­loa. Pal­ve­lu­tar­ve ja lain edel­ly­tys­ten täyt­ty­mi­nen arvioi­daan yksilöllisesti.

Voi­ko ikään­ty­nyt hen­ki­lö saa­da hen­ki­lö­koh­tais­ta apua?

Voi, jos vam­mais­pal­ve­lu­lain sovel­ta­mi­sa­lan ja hen­ki­lö­koh­tai­sen avun edel­ly­tyk­set täyt­ty­vät. Nykyi­sen lain mukaan arvioi­daan yksi­löl­li­ses­ti myös sitä, poik­ke­aa­ko toi­min­ta­ra­joit­tees­ta joh­tu­va avun­tar­ve van­huu­den elä­män­vai­hee­seen tavan­omai­ses­ti kuu­lu­vas­ta avuntarpeesta.

Voi­ko lap­si saa­da hen­ki­lö­koh­tais­ta apua?

Kyl­lä voi, jos pal­ve­lun edel­ly­tyk­set täyt­ty­vät. Myös lap­sen tilan­tees­sa arvioi­daan yksi­löl­li­ses­ti vam­man aiheut­ta­man avun­tar­peen suh­det­ta saman elä­män­vai­heen tavan­omai­seen avuntarpeeseen.

Pitää­kö hen­ki­lön pys­tyä puhu­maan saa­dak­seen hen­ki­lö­koh­tais­ta apua?

Ei. Oma tah­to voi­daan ilmais­ta monel­la taval­la ja myös tuettuna.

Voi­ko hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan saa­da kotiin?

Kyl­lä. Hen­ki­lö­koh­tais­ta apua voi­daan käyt­tää koto­na ja kodin ulko­puo­lel­la asiak­kaan yksi­löl­li­sen tar­peen ja pää­tök­sen mukaisesti.

Voi­ko hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan kans­sa men­nä harrastukseen?

Kyl­lä. Vapaa-ajan toi­min­ta kuu­luu lain mukai­siin hen­ki­lö­koh­tai­sen avun käyttötarkoituksiin.

Voi­ko hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan kans­sa tava­ta ystäviä?

Kyl­lä. Vuo­ro­vai­ku­tus kuu­luu hen­ki­lö­koh­tai­sen avun käyttötarkoituksiin.

Voi­ko hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja aut­taa kotitöissä?

Voi, jos kysei­nen avun­tar­ve kuu­luu asiak­kaan hen­ki­lö­koh­tai­sen avun koko­nai­suu­teen ja liit­tyy hänen omaan tavan­omai­seen elämäänsä.

Onko hen­ki­lö­koh­tai­sen avun enim­mäis­mää­rä 30 tun­tia kuukaudessa?

Ei. 30 tun­tia kos­kee vuo­ro­vai­ku­tuk­sen, vapaa-ajan toi­min­nan ja yhteis­kun­nal­li­sen osal­lis­tu­mi­sen läh­tö­koh­tais­ta vähim­mäis­mää­rää. Päi­vit­täi­siin toi­miin, työ­hön ja opis­ke­luun apua jär­jes­te­tään sen ver­ran kuin hen­ki­lö vält­tä­mät­tä tarvitsee.

Voi­ko hen­ki­lö­koh­tais­ta apua saa­da yli 30 tun­tia vapaa-aikaan ja osallistumiseen?

Yksi­löl­li­nen vält­tä­mä­tön avun­tar­ve rat­kai­see pal­ve­lun mää­rää. 30 tun­tia ei ole lais­sa sää­det­ty enimmäismäärä.

Onko hen­ki­lö­koh­tai­nen apu maksullista?

Vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­seen hen­ki­lö­koh­tai­seen apuun sisäl­ty­vä apu ja tuki ovat läh­tö­koh­tai­ses­ti asiak­kaal­le maksuttomia.

Voin­ko vali­ta palveluntuottajan?

Jos hen­ki­lö­koh­tai­nen apu toteu­te­taan pal­ve­luse­te­lil­lä, asia­kas valit­see pal­ve­lun­tuot­ta­jan hyvin­voin­tia­lu­een hyväk­sy­mien pal­ve­lun­tuot­ta­jien joukosta.

Voin­ko kiel­täy­tyä työnantajamallista?

Työ­nan­ta­ja­mal­lin käyt­tö edel­lyt­tää hen­ki­lön suos­tu­mus­ta ja kykyä vas­ta­ta työ­nan­ta­jan velvollisuuksista.

Voi­ko oma puo­li­so tai muu per­heen­jä­sen toi­mia avustajana?

Per­heen­jä­sen voi toi­mia hen­ki­lö­koh­tai­se­na avus­ta­ja­na eri­tyi­ses­tä syys­tä, jos rat­kai­su on vam­mai­sen hen­ki­lön edun mukainen.

Mitä teen, jos hen­ki­lö­koh­tais­ta apua ei myönnetä?

Tutus­tu pää­tök­sen perus­te­lui­hin ja muu­tok­sen­ha­kuoh­jee­seen. Tar­vit­taes­sa pää­tök­seen voi hakea muutosta.

Lue Hoi­vaacon muutoksenhakuopas

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu Hoi­vaacon toiminta-alueilla

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu Oulus­sa ja Pohjois-Pohjanmaalla

Hoi­vaaco tar­jo­aa hen­ki­lö­koh­tais­ta apua Pohjois-Pohjanmaalla.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu Oulus­sa ja Pohjois-Pohjanmaalla

Viral­li­nen alu­eel­li­nen tieto:

Poh­de – hen­ki­lö­koh­tai­nen apu

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu Kainuussa

Hoi­vaaco tar­jo­aa hen­ki­lö­koh­tais­ta apua Kainuussa.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu Kainuussa

Viral­li­nen alu­eel­li­nen tieto:

Kai­nuun hyvin­voin­tia­lue – hen­ki­lö­koh­tai­nen apu

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu Lapissa

Hoi­vaaco tar­jo­aa hen­ki­lö­koh­tais­ta apua Lapissa.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu Lapissa

Viral­li­nen alu­eel­li­nen tieto:

Lapin hyvin­voin­tia­lue – hen­ki­lö­koh­tai­nen apu

Hoi­vaacon hen­ki­lö­koh­tai­sen avun tietopankki

Tämä opas on osa Hoi­vaacon hen­ki­lö­koh­tais­ta apua käsit­te­le­vää tietopankkia.

Jos haluat pereh­tyä johon­kin aihee­seen tar­kem­min, jat­ka näistä.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu – 30 usein kysyt­tyä kysy­mys­tä ja vastausta

Kat­ta­va ylei­so­pas hen­ki­lö­koh­tai­seen apuun.

Lue FAQ-opas

Miten hen­ki­lö­koh­tais­ta apua haetaan?

Vai­heit­tai­nen opas hake­muk­seen, pal­ve­lu­tar­peen arvioin­tiin, tun­ti­mää­rään ja päätökseen.

Lue hake­mi­so­pas

Vam­mais­pal­ve­lu­lain soveltamisala

Kenel­le vam­mais­pal­ve­lu­lain pal­ve­lut kuuluvat?

Lue sovel­ta­mi­sa­lao­pas

Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki ja itsemääräämisoikeus

Miten oma tah­to ja oikeus omaan elä­mään näky­vät vammaispalveluissa?

Lue itse­mää­rää­mi­soi­keus­o­pas

Muu­tok­sen­ha­ku hen­ki­lö­koh­tai­sen avun päätökseen

Mitä teh­dä, jos pää­tös ei vas­taa yksi­löl­lis­tä tarvetta?

Lue muu­tok­sen­ha­kuo­pas

Työ­nan­ta­ja­mal­li vai palveluseteli?

Miten hen­ki­lö­koh­tai­sen avun toteut­ta­mis­ta­vat eroavat?

Lue ver­tai­lu

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun palvelupolku

Mitä tapah­tuu pal­ve­lu­pää­tök­sen ja pal­ve­luse­te­lin saa­mi­sen jälkeen?

Lue Hoi­vaacon palvelupolku

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lun­tuot­ta­jan valinta

Mitä pal­ve­lun­tuot­ta­jien välil­lä kan­nat­taa verrata?

Lue 10 koh­dan opas

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan tehtävät

Mitä hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja käy­tän­nös­sä tekee?

Lue kat­ta­va avus­ta­jan teh­tä­vät ‑opas

Kuka voi alkaa hen­ki­lö­koh­tai­sek­si avustajaksi?

Kenel­le hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan työ sopii?

Lue artik­ke­li

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan työ Hoivaacossa

Mil­lais­ta hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan työ on Hoivaacossa?

Lue artik­ke­li

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu alkaa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avustajasta

Mik­si avus­ta­jan hyvä työn­te­ki­jä­ko­ke­mus vai­kut­taa myös asiak­kaan palveluun?

Lue artik­ke­li

Aito koh­taa­mi­nen hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avussa

Mitä Hoi­vaacon pal­ve­lu­lu­paus tar­koit­taa käytännössä?

Lue Hoi­vaacon palvelulupaus

Mik­si vali­ta Hoivaaco?

Miten Hoi­vaacon toi­min­ta­ta­pa näkyy asiakkaalle?

Lue artik­ke­li

Hoi­vaaco perheyrityksenä

Mik­si hen­ki­lö­koh­tai­nen koh­taa­mi­nen on Hoi­vaacon toi­min­nan ytimessä?

Lue Hoi­vaacon perheyritystarina

Mikä on Hoi­vaacon tapa toteut­taa hen­ki­lö­koh­tais­ta apua?

Laki antaa hen­ki­lö­koh­tai­sel­le avul­le oikeu­del­li­set raamit.

Hyvä hen­ki­lö­koh­tai­nen apu syn­tyy kui­ten­kin lopul­ta ihmis­ten väli­ses­sä arjessa.

Hoi­vaacos­sa haluam­me, että lain tavoit­teet näky­vät käytännössä.

Kuun­te­lem­me ennen ratkaisua

Asia­kas tun­tee oman elä­män­sä parem­min kuin me.

Sik­si haluam­me kuul­la ensin.

Asia­kas saa vai­kut­taa avus­ta­jan­sa valintaan

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan ja asiak­kaan yhteen­so­pi­vuu­del­la on merkitystä.

Koh­te­lem­me asia­kas­ta oman elä­män­sä toimijana

Emme ajat­te­le asia­kas­ta hoi­det­ta­va­na koh­tee­na vaan ihmi­se­nä, jol­la on oma tah­to, omat toi­veet ja oma elämä.

Tuem­me myös hen­ki­lö­koh­tais­ta avustajaa

Hyvä hen­ki­lö­koh­tai­nen apu edel­lyt­tää, että myös työn­te­ki­jä tie­tää saa­van­sa tar­vit­taes­sa tukea.

Pysym­me mukana

Pal­ve­luso­pi­muk­sen alle­kir­joit­ta­mi­nen ei pää­tä Hoi­vaacon vastuuta.

Se on pal­ve­lun alku.

Rea­goim­me palautteeseen

Jos jokin ei toi­mi, haluam­me tie­tää siitä.

Pal­ve­lun pitää voi­da muut­tua ihmi­sen tilan­teen mukana.

Jokai­nen ihmi­nen koh­da­taan. Jokai­nen ihmi­nen on arvokas.

Onko sinul­la hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pää­tös ja palveluseteli?

Jos sinul­le on myön­net­ty hen­ki­lö­koh­tais­ta apua pal­ve­luse­te­lil­lä ja etsit pal­ve­lun­tuot­ta­jaa, voit olla yhtey­des­sä Hoivaacoon.

Sinun ei tar­vit­se osa­ta ker­toa kaik­kea ensim­mäi­ses­sä yhteydenotossa.

Aloi­tam­me keskustelusta.

Ker­ro meil­le esimerkiksi:

  • mis­sä asut
  • kuin­ka pal­jon hen­ki­lö­koh­tais­ta apua sinul­le on myönnetty
  • mil­loin tar­vit­set avustajaa
  • mil­lai­sis­sa asiois­sa tar­vit­set apua
  • mil­lai­nen hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja voi­si sopia sinulle.

Sen jäl­keen mie­tim­me yhdes­sä seu­raa­van vaiheen.

Ota yhteyt­tä Hoivaacoon

Yhteen­ve­to: mitä vam­mais­pal­ve­lu­la­ki sanoo hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avusta?

Vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­sen hen­ki­lö­koh­tai­sen avun tar­koi­tuk­se­na on tukea vam­mai­sen hen­ki­lön itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta ja mah­dol­lis­taa hänen omien valin­to­jen­sa toteu­tu­mi­nen yhden­ver­tai­ses­ti mui­den kanssa.

Oikeut­ta pal­ve­luun ei rat­kais­ta yksin:

  • diag­noo­sin
  • iän
  • pal­ve­lun­tuot­ta­jan toimintamallin
  • val­miin tun­ti­tau­lu­kon perusteella.

Arvioin­nin läh­tö­koh­ta­na on yksi­löl­li­nen ihminen.

Kes­kei­siä kysy­myk­siä ovat:

Onko hen­ki­löl­lä pit­kä­ai­kai­ses­ta toi­min­ta­ra­joit­tees­ta joh­tu­va vält­tä­mä­tön avuntarve?

Poik­ke­aa­ko tämä tar­ve hänen elä­män­vai­hee­seen­sa tavan­omai­ses­ti kuu­lu­vas­ta avuntarpeesta?

Tar­vit­see­ko hän toi­sen hen­ki­lön apua päi­vit­täi­sis­sä toi­mis­sa, työs­sä, opis­ke­lus­sa, vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, vapaa-ajal­la tai yhteis­kun­nal­li­ses­sa osallistumisessa?

Pys­tyy­kö hän itse­näi­ses­ti tai tuet­tu­na muo­dos­ta­maan ja ilmai­se­maan tah­ton­sa avun sisällöstä?

Kun hen­ki­lö­koh­tai­nen apu toteu­tuu hyvin, avus­ta­ja ei elä asiak­kaan puolesta.

Hän aut­taa pois­ta­maan toi­min­ta­ra­joit­teen aiheut­ta­mia estei­tä sen elä­män tiel­tä, jon­ka asia­kas itse halu­aa elää.

Hoi­vaacos­sa juu­ri tämä on hen­ki­lö­koh­tai­sen avun ydin.

Kuun­te­le­mi­nen ennen ratkaisua.

Asiak­kaan oma tahto.

Sopi­va hen­ki­lö­koh­tai­nen avustaja.

Luot­ta­mus, joka raken­tuu kohtaamisesta.

Kir­joit­ta­ja

Niko Sii­ka­luo­ma, OTM, VT – Hoivaaco

Niko Sii­ka­luo­ma on oikeus­tie­teen mais­te­ri ja vara­tuo­ma­ri. Hän työs­ken­te­lee Hoi­vaacos­sa hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lu­jen, asiak­kai­den oikeuk­sien sekä yri­tyk­sen kehit­tä­mi­sen parissa.

Hoi­vaacon tie­to­pan­kin tavoit­tee­na on teh­dä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avus­ta, vam­mais­pal­ve­lu­lais­ta ja asiak­kai­den oikeuk­sis­ta ymmär­ret­tä­viä myös sil­loin, kun luki­ja tutus­tuu aihee­seen ensim­mäis­tä kertaa.

Alku­pe­räi­nen jul­kai­su: 13.8.2025
Päi­vi­tet­ty: 23.8.2026

Artik­ke­li sisäl­tää yleis­tä tie­toa vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­ses­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avus­ta. Se ei kor­vaa yksit­täis­tä hen­ki­löä kos­ke­vaa pal­ve­lu­tar­peen arvioin­tia, viran­omais­pää­tös­tä, oman hyvin­voin­tia­lu­een ajan­ta­sai­sia ohjei­ta tai yksi­löl­lis­tä oikeu­del­lis­ta arviota.

Viral­li­set lähteet

Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki 675/2023 – ajan­ta­sai­nen lain­sää­dän­tö, Finlex

Laki sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon asia­kas­mak­suis­ta 734/1992 – Finlex

THL – Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu vammaispalveluissa

THL – Vam­mais­pal­ve­lu­lain soveltamisala

THL – Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun toteut­ta­mis­ta­vat ja työnantajamalli

THL – Per­heen­jä­sen hen­ki­lö­koh­tai­se­na avustajana

THL – Hake­mus ja asian vireil­le­tu­lo vammaispalveluissa

THL – Pal­ve­lu­tar­peen arvioin­ti vammaispalveluissa

THL – Pää­tök­sen­te­ko vammaispalveluissa

Poh­jois-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­lue Poh­de – hen­ki­lö­koh­tai­nen apu

Kai­nuun hyvin­voin­tia­lue – hen­ki­lö­koh­tai­nen apu

Lapin hyvin­voin­tia­lue – hen­ki­lö­koh­tai­nen apu

Lisää artikkeleita

Ei enempää artikkeleita.