050 591 9463

Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki ja itse­mää­rää­mi­soi­keus – oikeus omaan elä­mään kuu­luu jokaiselle

Vam­mais­pal­ve­lu­la­ki ja itse­mää­rää­mi­soi­keus liit­ty­vät erot­ta­mat­to­mas­ti toi­siin­sa. Itse­mää­rää­mi­soi­keus tar­koit­taa ihmi­sen oikeut­ta päät­tää omas­ta elä­mäs­tään, ilmais­ta oma tah­ton­sa ja osal­lis­tua itse­ään kos­ke­vien pal­ve­lu­jen suun­nit­te­luun ja toteuttamiseen.

Oikeus ei katoa sik­si, että ihmi­nen tar­vit­see apua, tukea tai toi­sen ihmi­sen läs­nä­oloa päätöksenteossa.

Avun tar­pees­ta ei seu­raa, että muut sai­si­vat auto­maat­ti­ses­ti päät­tää ihmi­sen puo­les­ta. Päin­vas­toin: mitä enem­män ihmi­nen tar­vit­see tukea oman tah­ton­sa ilmai­se­mi­seen, sitä huo­lel­li­sem­min pal­ve­lu­jär­jes­tel­män pitää var­mis­taa, että juu­ri hänen oma äänen­sä tulee kuulluksi.

Itse­mää­rää­mi­soi­keus ei ole vain kau­nis peri­aa­te tai pal­ve­lun­tuot­ta­jan arvo­va­lin­ta. Sen taus­tal­la ovat Suo­men perus­tus­lain tur­vaa­mat perus­oi­keu­det, sosi­aa­li­huol­lon asiak­kaan oikeu­det, YK:n vam­mais­so­pi­mus ja vam­mais­pal­ve­lu­la­ki. Itse­mää­rää­mi­soi­keus liit­tyy muun muas­sa ihmi­sar­voon, yhden­ver­tai­suu­teen, hen­ki­lö­koh­tai­seen vapau­teen, kos­ke­mat­to­muu­teen ja yksi­tyi­se­lä­män suo­jaan. YK:n vam­mais­so­pi­muk­sen lain­sää­dän­nön alaan kuu­lu­vat mää­räyk­set ovat Suo­mes­sa laki­na voimassa.

Hoi­vaacos­sa tämän oikeu­del­li­sen peri­aat­teen pitää näkyä taval­li­ses­sa arjessa.

Se tar­koit­taa, että asia­kas­ta kuun­nel­laan ennen rat­kai­su­jen tar­joa­mis­ta. Hän saa vai­kut­taa sii­hen, miten hen­ki­lö­koh­tai­nen apu toteu­te­taan. Hän saa ker­toa, mil­lais­ta avus­ta­jaa toi­voo, tava­ta avus­ta­jaeh­dok­kai­ta ja vali­ta avus­ta­jan­sa itse.

Ihmis­tä ei koh­da­ta pal­ve­lun koh­tee­na, vaan oman elä­män­sä toimijana.

Tii­vis­tet­ty­nä: Itse­mää­rää­mi­soi­keus tar­koit­taa oikeut­ta teh­dä omaa elä­mää kos­ke­via pää­tök­siä ja saa­da pää­tök­sen­te­koon tar­vit­ta­va tuki. Vam­mai­sen hen­ki­lön tah­toa ei saa ohit­taa diag­noo­sin, kom­mu­ni­koin­ti­ta­van, avun­tar­peen tai toi­sen ihmi­sen eriä­vän mie­li­pi­teen vuok­si. Hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa itse­mää­rää­mi­soi­keus näkyy eri­tyi­ses­ti asiak­kaan oikeu­te­na ohja­ta avun sisäl­töä ja vai­kut­taa avus­ta­jan­sa valintaan.

Sisäl­lys­luet­te­lo

  1. Mitä itse­mää­rää­mi­soi­keus tarkoittaa?
  2. Mihin itse­mää­rää­mi­soi­keus perus­tuu juridisesti?
  3. Miten vam­mais­pal­ve­lu­la­ki tur­vaa asiak­kaan oman tahdon?
  4. Mik­si avun tar­vit­se­mi­nen ei pois­ta päätösvaltaa?
  5. Mitä asiak­kaan kuu­le­mi­nen tar­koit­taa käytännössä?
  6. Miten oma tah­to selvitetään?
  7. Mitä tuet­tu pää­tök­sen­te­ko tarkoittaa?
  8. Voi­ko lähei­nen päät­tää vam­mai­sen hen­ki­lön puolesta?
  9. Miten itse­mää­rää­mi­soi­keus näkyy hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avussa?
  10. Saa­ko asia­kas vali­ta hen­ki­lö­koh­tai­sen avustajansa?
  11. Mikä on hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan rooli?
  12. Miten itse­mää­rää­mi­soi­keus toteu­tuu asiak­kaan kodissa?
  13. Voi­daan­ko asiak­kaan valin­to­ja rajoit­taa tur­val­li­suu­den vuoksi?
  14. Mitä teh­dä, jos asiak­kaan tah­toa ei kuulla?
  15. Miten Hoi­vaaco toteut­taa itsemääräämisoikeutta?
  16. Usein kysy­tyt kysymykset

Mitä itse­mää­rää­mi­soi­keus tarkoittaa?

Itse­mää­rää­mi­soi­keus tar­koit­taa ihmi­sen oikeut­ta mää­rä­tä omas­ta elä­mäs­tään ja päät­tää itse­ään kos­ke­vis­ta asioista.

Se näkyy suu­ris­sa elä­män­rat­kai­suis­sa, mut­ta myös taval­li­sis­sa päi­vit­täi­sis­sä valinnoissa.

Ihmi­sel­lä on läh­tö­koh­tai­ses­ti oikeus päät­tää esimerkiksi:

  • mis­sä ja kenen kans­sa hän asuu
  • mil­loin hän herää ja menee nukkumaan
  • mitä hän syö ja miten pukeutuu
  • ketä hän tapaa
  • mis­sä hän liikkuu
  • mitä hän harrastaa
  • miten hän käyt­tää vapaa-aikaansa
  • mil­lais­ta apua hän ottaa vastaan
  • miten hän­tä avustetaan
  • kuka toi­mii hänen hen­ki­lö­koh­tai­se­na avustajanaan.

Itse­mää­rää­mi­soi­keus ei tar­koi­ta vain mah­dol­li­suut­ta vali­ta pal­ve­lun­tuot­ta­jan val­miik­si mää­rit­te­le­mis­tä vaih­toeh­dois­ta. Aito itse­mää­rää­mi­soi­keus edel­lyt­tää, että ihmi­nen voi ilmais­ta omia tavoit­tei­taan ja että pal­ve­lut raken­ne­taan mah­dol­li­suuk­sien mukaan nii­den ympärille.

Kaik­ki pää­tök­set eivät ole help­po­ja. Ihmi­nen voi teh­dä myös rat­kai­su­ja, joi­ta toi­nen pitää epä­käy­tän­nöl­li­si­nä tai joi­ta ei itse tekisi.

Itse­mää­rää­mi­soi­keu­den kun­nioit­ta­mi­nen ei tar­koi­ta sitä, että mui­den pitäi­si olla kai­kis­ta valin­nois­ta samaa miel­tä. Se tar­koit­taa sen tun­nus­ta­mis­ta, että jokai­sel­la ihmi­sel­lä on oikeus elää omaa, ei tois­ten suun­nit­te­le­maa elämää.

Mihin itse­mää­rää­mi­soi­keus perus­tuu juridisesti?

Suo­men perus­tus­lais­sa ei ole yhtä yksit­täis­tä pykä­lää, jon­ka otsik­ko­na oli­si itse­mää­rää­mi­soi­keus. Oikeu­den kat­so­taan kui­ten­kin muo­dos­tu­van usei­den perus­oi­keuk­sien kokonaisuudesta.

Kes­kei­siä ovat muun muassa:

  • yhden­ver­tai­suus
  • oikeus elä­mään
  • hen­ki­lö­koh­tai­nen vapaus ja koskemattomuus
  • yksi­tyi­se­lä­män suoja
  • oikeus vält­tä­mät­tö­mään huo­len­pi­toon ja riit­tä­viin sosiaalipalveluihin
  • jul­ki­sen val­lan vel­vol­li­suus tur­va­ta perus- ja ihmi­soi­keuk­sien toteutuminen.

Perus­tus­lain taus­tal­la ole­va läh­tö­koh­ta on, että jokai­nen ihmi­nen on vapaa mää­rää­mään itses­tään ja toimistaan.

Sosi­aa­li­huol­lon asiak­kaan ase­mas­ta ja oikeuk­sis­ta anne­tun lain mukaan asiak­kaan toi­vo­muk­set ja mie­li­pi­de on otet­ta­va ensi­si­jai­ses­ti huo­mioon. Asiak­kaan itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta on kun­nioi­tet­ta­va ja hänel­le on annet­ta­va mah­dol­li­suus osal­lis­tua pal­ve­lu­jen­sa suun­nit­te­luun ja toteut­ta­mi­seen. Asiak­kaal­le on myös annet­ta­va sel­vi­tys eri vaih­toeh­dois­ta taval­la, jon­ka hän ymmär­tää. Tar­vit­taes­sa on huo­leh­dit­ta­va tulkitsemisesta.

YK:n vam­mais­so­pi­mus koros­taa vam­mais­ten hen­ki­löi­den ihmi­sar­voa, yksi­löl­lis­tä itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta, yhden­ver­tai­suut­ta ja täy­si­mää­räis­tä osal­lis­tu­mis­ta yhteis­kun­taan. Sen näkö­kul­ma on tär­keä: vam­mai­nen hen­ki­lö ei ole suo­je­lun tai hoi­van koh­de, vaan oikeuk­sien haltija.

Miten vam­mais­pal­ve­lu­la­ki tur­vaa asiak­kaan oman tahdon?

Vam­mais­pal­ve­lu­lain tar­koi­tuk­se­na on toteut­taa vam­mai­sen hen­ki­lön yhden­ver­tai­suut­ta, osal­li­suut­ta ja osal­lis­tu­mis­ta sekä tukea hänen itse­näis­tä elä­mään­sä ja itsemääräämisoikeuttaan.

Oman tah­don huo­mioi­mi­nen ei kuu­lu vain yhteen pal­ve­luun tai yhteen pro­ses­sin vaiheeseen.

Sen pitää näkyä:

  • pal­ve­lu­tar­peen arvioinnissa
  • asia­kas­suun­ni­tel­man laatimisessa
  • pal­ve­lua kos­ke­vas­sa päätöksessä
  • pal­ve­lun toteut­ta­mis­ta­van valinnassa
  • hen­ki­lö­koh­tai­sen avun käy­tän­nön järjestelyissä
  • pal­ve­lun laa­dun seurannassa
  • muu­tok­sia käsiteltäessä.

Vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­siin pal­ve­lui­hin liit­tyy sekä lain sovel­ta­mi­sa­laa kos­ke­via että pal­ve­lu­koh­tai­sia edel­ly­tyk­siä. Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avus­ta sää­de­tään lain 9 §:ssä. Oikeus pal­ve­luun voi syn­tyä päi­vit­täi­siin toi­miin, työ­hön, opis­ke­luun, vuo­ro­vai­ku­tuk­seen, vapaa-ajan toi­min­taan tai yhteis­kun­nal­li­seen osal­lis­tu­mi­seen tar­vit­ta­van avun perusteella.

Viran­omai­nen ei voi kor­va­ta yksi­löl­lis­tä arvioin­tia ylei­sel­lä toi­min­ta­mal­lil­la. Kah­del­la saman diag­noo­sin, iän tai tun­ti­mää­rän omaa­val­la ihmi­sel­lä voi olla täy­sin eri­lai­nen elä­mä, tah­to ja avuntarve.

Hyvä pal­ve­lu­pää­tös ei siis vas­taa vain kysy­myk­seen, kuin­ka pal­jon pal­ve­lua jär­jes­te­tään. Sen pitäi­si myös tukea sitä, että pal­ve­lu voi­daan toteut­taa asiak­kaan omien tavoit­tei­den mukaisesti.

Mik­si avun tar­vit­se­mi­nen ei pois­ta päätösvaltaa?

Avun­tar­ve ja pää­tös­ky­ky ovat eri asioita.

Ihmi­nen voi tar­vi­ta pal­jon fyy­sis­tä apua ja sil­ti ilmais­ta hyvin sel­väs­ti, mitä hän halu­aa. Toi­saal­ta ihmi­nen voi tar­vi­ta tukea moni­mut­kais­ten vaih­toeh­to­jen ymmär­tä­mi­seen, mut­ta pys­tyä tämän tuen avul­la teke­mään oman päätöksensä.

Avun tar­vet­ta ei saa käyt­tää perus­tee­na asiak­kaan sivuuttamiselle.

Myös­kään diag­noo­si, puhe­ky­vyn puut­tu­mi­nen, kom­mu­ni­koin­nin hitaus tai kog­ni­tii­vi­nen toi­min­ta­ra­joi­te eivät auto­maat­ti­ses­ti tar­koi­ta, ettei hen­ki­löl­lä oli­si omaa tahtoa.

Oman tah­don ilmai­se­mi­nen voi tapah­tua esimerkiksi:

  • puheel­la
  • kir­joit­ta­mal­la
  • kuvil­la
  • viit­to­mil­la
  • kom­mu­ni­koin­ti­lait­teel­la
  • ilmeil­lä ja eleillä
  • tut­tu­jen ilmaus­ten tai toi­min­ta­ta­po­jen kautta
  • toi­sen ihmi­sen tuella.

Kes­kei­nen juri­di­nen ja inhi­mil­li­nen kysy­mys ei ole ensim­mäi­se­nä: Pys­tyy­kö tämä hen­ki­lö päättämään?

Parem­pi kysy­mys on:

Mil­lais­ta tukea hän tar­vit­see voi­dak­seen ymmär­tää asian, muo­dos­taa oman tah­ton­sa ja ilmais­ta sen?

Mitä asiak­kaan kuu­le­mi­nen tar­koit­taa käytännössä?

Kuu­le­mi­nen ei tar­koi­ta vain sitä, että asiak­kaal­ta kysy­tään mie­li­pi­det­tä muo­dol­li­ses­ti ja toi­mi­taan sen jäl­keen toi­sin perus­te­le­mat­ta asiaa.

Aito kuu­le­mi­nen edel­lyt­tää, että:

  • asiak­kaal­le anne­taan ymmär­ret­tä­vää tietoa
  • vaih­toeh­dot ja nii­den seu­rauk­set selitetään
  • kom­mu­ni­koin­tiin vara­taan riit­tä­väs­ti aikaa
  • asiak­kaan käyt­tä­mä kom­mu­ni­koin­ti­ta­pa huomioidaan
  • hän saa tar­vit­taes­sa tukea
  • hänen mie­li­pi­teen­sä kir­ja­taan oikein
  • mie­li­pi­teen vai­ku­tus rat­kai­suun voi­daan nähdä
  • mah­dol­li­nen poik­kea­mi­nen hänen tah­dos­taan perus­tel­laan laillisesti.

Asia­kas­ta kos­ke­vaa asi­aa ei pidä käsi­tel­lä hänen ylit­seen. Lähei­sel­lä, ammat­ti­lai­sel­la tai pal­ve­lun­tuot­ta­jal­la voi olla tär­ke­ää tie­toa, mut­ta kes­kus­te­lun kes­kiös­sä pitää olla ihmi­nen itse.

Tämä kos­kee myös tilan­tei­ta, jois­sa asiak­kaan kom­mu­ni­koin­ti vaa­tii aikaa.

Kii­re ei ole hyväk­syt­tä­vä perus­te kor­va­ta asiak­kaan tah­toa toi­sen ihmi­sen oletuksella.

Miten oma tah­to selvitetään?

Oman tah­don sel­vit­tä­mi­nen on enem­män kuin yhden kysy­myk­sen esittäminen.

Ihmi­nen voi tarvita:

  • vaih­toeh­to­jen pilk­ko­mis­ta pie­nem­piin osiin
  • sel­ko­kiel­tä
  • kuvia tai muu­ta kommunikointimateriaalia
  • rau­hal­li­sen ympäristön
  • useam­man keskustelukerran
  • tutun tuki­hen­ki­lön
  • mah­dol­li­suu­den kokeil­la vaih­toeh­toa käytännössä
  • aikaa muut­taa mielipidettään.

Tah­don sel­vit­tä­mi­ses­sä on ero­tet­ta­va toisistaan:

  1. asiak­kaan oma ilmais­tu tahto
  2. lähei­sen mie­li­pi­de sii­tä, mikä asiak­kaal­le oli­si hyväksi
  3. ammat­ti­lai­sen arvio pal­ve­lun tar­pees­ta ja turvallisuudesta
  4. pal­ve­lun jär­jes­tä­mis­tä kos­ke­vat oikeu­del­li­set rajat.

Nämä voi­vat jos­kus olla kes­ke­nään ristiriidassa.

Ris­ti­rii­ta ei kui­ten­kaan oikeu­ta ohit­ta­maan asiak­kaan tah­toa. Se edel­lyt­tää huo­lel­lis­ta sel­vit­tä­mis­tä, vaih­toeh­to­jen etsi­mis­tä ja pää­tös­ten asian­mu­kais­ta perustelemista.

Myös aiem­pi elä­män­ta­pa, arvot ja tois­tu­vas­ti ilmais­tut toi­veet voi­vat aut­taa tah­don sel­vit­tä­mi­ses­sä. Nii­tä ei kui­ten­kaan pidä käyt­tää auto­maat­ti­ses­ti nykyi­sen tah­don kor­vik­kee­na, jos hen­ki­lö pys­tyy ilmai­se­maan tämän­het­ki­sen näkemyksensä.

Mitä tuet­tu pää­tök­sen­te­ko tarkoittaa?

Tuet­tu pää­tök­sen­te­ko tar­koit­taa sitä, että ihmi­nen tekee pää­tök­sen itse, mut­ta saa pää­tök­sen muo­dos­ta­mi­seen ja ilmai­se­mi­seen tar­vit­se­maan­sa tukea.

Tuki­hen­ki­lö voi aut­taa esimerkiksi:

  • hank­ki­maan tietoa
  • ymmär­tä­mään vaihtoehtoja
  • arvioi­maan eri rat­kai­su­jen seurauksia
  • ver­tai­le­maan vaihtoehtoja
  • ilmai­se­maan pää­tök­sen muille
  • val­mis­tau­tu­maan viranomaiskeskusteluun.

Tuki­hen­ki­lö ei pää­tä ihmi­sen puolesta.

Uudes­sa vam­mais­pal­ve­lu­lais­sa tuet­tu pää­tök­sen­te­ko on myös oma pal­ve­lun­sa mer­kit­tä­viin elä­män­pää­tök­siin sil­loin, kun lain edel­ly­tyk­set täyt­ty­vät. Se kuu­luu hyvin­voin­tia­lu­een eri­tyi­sen jär­jes­tä­mis­vel­vol­li­suu­den piiriin.

Mer­kit­tä­vä pää­tös voi liit­tyä esimerkiksi:

  • asu­mi­seen
  • opis­ke­luun
  • työ­elä­mään
  • tär­ke­ään ihmissuhteeseen
  • suu­reen elämänmuutokseen
  • pal­ve­lu­ko­ko­nai­suu­den valintaan.

Kaik­kea arjen tukea ei kui­ten­kaan tar­vit­se jär­jes­tää eril­li­sen tue­tun pää­tök­sen­teon pal­ve­lu­na. Oikeus saa­da ymmär­ret­tä­vää tie­toa, tul­la kuul­luk­si ja käyt­tää omaa kom­mu­ni­koin­ti­ta­paa kuu­luu joka tapauk­ses­sa sosi­aa­li­huol­lon asiakkaalle.

Voi­ko lähei­nen päät­tää vam­mai­sen hen­ki­lön puolesta?

Lähei­sel­lä voi olla erit­täin tär­keä rooli.

Hän voi tun­tea asiak­kaan kom­mu­ni­koin­ti­ta­van, elä­män­ta­ri­nan, toi­veet ja tar­peet parem­min kuin kukaan muu. Hänen tie­ton­sa voi aut­taa viran­omais­ta ja pal­ve­lun­tuot­ta­jaa ymmär­tä­mään asiakasta.

Lähei­sen roo­li ei kui­ten­kaan tar­koi­ta auto­maat­tis­ta oikeut­ta päät­tää täy­si-ikäi­sen ihmi­sen puolesta.

Lähei­sen pitäi­si aut­taa tuo­maan esiin hen­ki­lön omaa tah­toa, ei kor­va­ta sitä omal­la näkemyksellään.

Juri­di­ses­ti on tär­ke­ää erottaa:

  • lähei­nen
  • tuki­hen­ki­lö
  • val­tuu­tet­tu
  • edun­val­vo­ja
  • alai­käi­sen huoltaja.

Näil­lä hen­ki­löil­lä on eri­lai­nen ase­ma ja toimivalta.

Myös­kään edun­val­vo­jan mää­rää­mi­nen ei taval­li­ses­ti pois­ta pää­mie­hen oikeut­ta päät­tää hen­ki­löään kos­ke­vis­ta asiois­ta. Oikeu­del­li­nen toi­mi­val­ta pitää arvioi­da aina erikseen.

Hoi­vaacon näkö­kul­mas­ta lähei­set ovat arvok­kai­ta yhteis­työ­kump­pa­nei­ta, mut­ta asiak­kaan omaa ään­tä ei saa kadot­taa edes hyvää tar­koit­ta­van huo­len­pi­don alle.

Miten itse­mää­rää­mi­soi­keus näkyy hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avussa?

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu on yksi kon­kreet­ti­sim­mis­ta tavois­ta toteut­taa itsemääräämisoikeutta.

Sen tar­koi­tuk­se­na on aut­taa vam­mais­ta hen­ki­löä toteut­ta­maan omia valintojaan:

  • päi­vit­täi­sis­sä toimissa
  • työs­sä
  • opis­ke­lus­sa
  • vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa
  • vapaa-ajan toi­min­nas­sa
  • yhteis­kun­nal­li­ses­sa osallistumisessa.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun edel­ly­tyk­se­nä on, että hen­ki­lö pys­tyy itse­näi­ses­ti tai tuet­tu­na muo­dos­ta­maan ja ilmai­se­maan tah­ton­sa avun sisäl­lös­tä. Tämä ei tar­koi­ta, että hänen pitäi­si pys­tyä suun­nit­te­le­maan pal­ve­lua yksin, puhu­maan tie­tyl­lä taval­la tai toi­mi­maan avus­ta­jan työnantajana.

Itse­mää­rää­mi­soi­keus näkyy hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa esi­mer­kik­si sii­nä, että asia­kas voi:

  • ker­toa, mis­sä hän tar­vit­see apua
  • päät­tää, mitä hän halu­aa tehdä
  • ohja­ta avus­ta­mi­sen käy­tän­nön tapaa
  • ilmais­ta omat rajansa
  • päät­tää omas­ta päivärytmistään
  • vai­kut­taa avus­ta­jan valintaan
  • antaa palau­tet­ta
  • pyy­tää muu­tok­sia yhteistyöhön.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ei ole asiak­kaan puo­les­ta elä­mis­tä. Se on käy­tän­nön estei­den pois­ta­mis­ta hänen omien valin­to­jen­sa tieltä.

Saa­ko asia­kas vali­ta hen­ki­lö­koh­tai­sen avustajansa?

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan valin­ta on mer­kit­tä­vä osa asiak­kaan itsemääräämisoikeutta.

Avus­ta­ja voi työs­ken­nel­lä asiak­kaan kodis­sa ja olla läs­nä hyvin hen­ki­lö­koh­tai­sis­sa tilan­teis­sa. Sik­si pelk­kä muo­dol­li­nen päte­vyys tai työ­vuo­roon sopi­va aika­tau­lu ei aina riitä.

Luot­ta­muk­sen ja ihmis­ten väli­sen yhteen­so­pi­vuu­den pitää saa­da vai­kut­taa valintaan.

Hoi­vaacos­sa asia­kas saa:

  • ker­toa, mil­lais­ta avus­ta­jaa hän toivoo
  • tava­ta sopi­via avustajaehdokkaita
  • kes­kus­tel­la hei­dän kanssaan
  • vali­ta itse sopi­vak­si koke­man­sa avustajan
  • jät­tää ehdok­kaan valitsematta
  • ker­toa, jos yhteis­työ ei myö­hem­min toimi.

Hoi­vaaco vas­taa työ­nan­ta­ja­na rek­ry­toin­nis­ta, sovel­tu­vuu­den arvioin­nis­ta ja työ­suh­tees­ta. Emme kui­ten­kaan halua päät­tää asiak­kaan puo­les­ta, kuka tulee osak­si hänen hen­ki­lö­koh­tais­ta arkeaan.

Mikä on hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan rooli?

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan teh­tä­vä­nä on aut­taa asia­kas­ta hänen omien valin­to­jen­sa toteuttamisessa.

Avus­ta­ja ei ole:

  • asiak­kaan elä­män johtaja
  • kas­vat­ta­ja
  • edun­val­vo­ja
  • pää­tök­sen­te­ki­jä
  • asiak­kaan mie­li­pi­tei­den arvioija
  • oman elä­män­ta­pan­sa opettaja.

Avus­ta­jal­la voi olla tie­toa, koke­mus­ta ja perus­tel­tu­ja tur­val­li­suus­huo­lia. Hän saa ja hänen pitää ottaa epä­sel­vät tai vaa­ral­li­set tilan­teet puheek­si. Asiak­kaan ohjaus­val­ta ei tar­koi­ta, että työn­te­ki­jän pitäi­si toteut­taa lain­vas­tai­nen, sovi­tun työn ulko­puo­li­nen tai sel­väs­ti vaa­ral­li­nen tehtävä.

Toi­mi­vas­sa hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa vas­tuut ovat selkeät:

  • asia­kas ohjaa avun käy­tän­nön sisältöä
  • avus­ta­ja toteut­taa sovi­tut työtehtävät
  • pal­ve­lun­tuot­ta­ja vas­taa työ­nan­ta­ja­vel­vol­li­suuk­sis­ta ja tur­val­li­sen työn edellytyksistä
  • hyvin­voin­tia­lue vas­taa pal­ve­lu­pää­tök­ses­tä ja pal­ve­lun järjestämisestä.

Itse­mää­rää­mi­soi­keus ja työn­te­ki­jän oikeu­det eivät ole tois­ten­sa vas­ta­koh­tia. Hyvä pal­ve­lu raken­tuu sii­tä, että molem­mat tun­ne­taan ja nii­tä kunnioitetaan.

Miten itse­mää­rää­mi­soi­keus toteu­tuu asiak­kaan kodissa?

Asiak­kaan koti on työn­te­ki­jän työ­paik­ka, mut­ta ennen kaik­kea se on asiak­kaan koti.

Avus­ta­jan pitää kun­nioit­taa asiakkaan:

  • yksi­tyi­syyt­tä
  • tapo­ja
  • hen­ki­lö­koh­tai­sia tavaroita
  • päi­vä­ryt­miä
  • ihmis­suh­tei­ta
  • kotia kos­ke­via valintoja
  • hen­ki­lö­koh­tai­sia rajoja.

Työn­te­ki­jä ei saa alkaa jär­jes­tää asiak­kaan kotia, aika­tau­lua tai elä­mää omien miel­ty­mys­ten­sä mukaisesti.

Samal­la koti työym­pä­ris­tö­nä tuo työ­nan­ta­jal­le ja työn­te­ki­jäl­le tur­val­li­suu­teen liit­ty­viä oikeuk­sia ja vel­vol­li­suuk­sia. Työ­tur­val­li­suu­des­ta ei voi­da luo­pua itse­mää­rää­mi­soi­keu­teen vedoten.

Useim­mi­ten ris­ti­rii­ta­ti­lan­tei­siin löy­tyy rat­kai­su kes­kus­te­lul­la, pereh­dy­tyk­sel­lä, apu­vä­li­neil­lä tai työ­me­ne­tel­mää muuttamalla.

Oikea läh­tö­koh­ta ei ole kysyä, kum­man oikeus voit­taa. Parem­pi kysy­mys on:

Miten asiak­kaan oma tah­to voi­daan toteut­taa taval­la, joka on samal­la tur­val­li­nen kaikille?

Voi­daan­ko asiak­kaan valin­to­ja rajoit­taa tur­val­li­suu­den vuoksi?

Tur­val­li­suus on tär­ke­ää, mut­ta sii­hen ei saa vedo­ta ylei­se­nä perus­tee­na ihmi­sen valin­to­jen hallitsemiselle.

Aikui­sel­la ihmi­sel­lä on oikeus teh­dä myös valin­to­ja, joi­hin liit­tyy tavan­omai­sia ris­ke­jä. Pal­ve­lu­jen teh­tä­vä­nä ei ole pois­taa elä­mäs­tä kaik­kea epä­var­muut­ta, jos samal­la pois­te­taan mah­dol­li­suus elää omaa elämää.

Pal­ve­lun­tuot­ta­ja tai työn­te­ki­jä ei voi ottaa käyt­töön rajoi­tuk­sia vain sik­si, että ne hel­pot­tai­si­vat työ­tä, nopeut­tai­si­vat arkea tai tun­tui­si­vat turvallisemmilta.

Hen­ki­lö­koh­tai­seen vapau­teen, kos­ke­mat­to­muu­teen tai mui­hin perus­oi­keuk­siin puut­tu­mi­nen edel­lyt­tää lail­lis­ta perus­tet­ta. Sosi­aa­li­huol­lon asiak­kaan tah­dos­ta riip­pu­mat­to­mis­ta toi­men­pi­teis­tä ja rajoi­tuk­sis­ta sää­de­tään erikseen.

Käy­tän­nös­sä ennen rajoit­ta­vaa rat­kai­sua pitää etsiä lie­vem­piä keinoja:

  • kes­kus­te­lua
  • ymmär­ret­tä­vää tietoa
  • tuet­tua päätöksentekoa
  • ympä­ris­tön muuttamista
  • sopi­via apuvälineitä
  • lisä­pe­reh­dy­tys­tä
  • vaih­toeh­tois­ta toimintatapaa
  • asiak­kaan tah­don mukais­ta ris­kien hallintaa.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ei läh­tö­koh­tai­ses­ti ole rajoi­tus­toi­men­pi­tei­den toteut­ta­mis­ta varten.

Mitä teh­dä, jos asiak­kaan tah­toa ei kuulla?

Jos oma tai lähei­se­si tah­to jää pal­ve­lu­pro­ses­sis­sa sivuun, asia kan­nat­taa ottaa esiin mah­dol­li­sim­man konkreettisesti.

Pyy­dä selvittämään:

  • miten asiak­kaan oma mie­li­pi­de on selvitetty
  • mil­lä taval­la hänel­le on ker­rot­tu vaihtoehdoista
  • onko hänen kom­mu­ni­koin­ti­tar­peen­sa huomioitu
  • mitä hän itse on ilmaissut
  • miten hänen mie­li­pi­teen­sä on vai­kut­ta­nut ratkaisuun
  • mik­si hänen tah­dos­taan mah­dol­li­ses­ti poiketaan
  • mihin lakiin tai pää­tök­seen menet­te­ly perustuu.

Jos kysy­mys kos­kee viran­omai­sen pal­ve­lu­pää­tös­tä, pyy­dä aina kir­jal­li­nen pää­tös perus­te­lui­neen ja muutoksenhakuohjeineen.

Tilan­teen mukaan käy­tet­tä­vis­sä voi olla:

  • kes­kus­te­lu työn­te­ki­jän tai esi­hen­ki­lön kanssa
  • palaut­teen anta­mi­nen palveluntuottajalle
  • sosi­aa­li­huol­lon asiak­kaan muistutus
  • sosi­aa­lia­sia­vas­taa­van neuvonta
  • kan­te­lu val­vo­val­le viranomaiselle
  • oikai­su­vaa­ti­mus
  • vali­tus hallinto-oikeuteen.

Kaik­ki eri­mie­li­syy­det eivät tar­koi­ta lain rik­ko­mis­ta. Asiak­kaan mie­li­pi­de ei myös­kään auto­maat­ti­ses­ti rat­kai­se kaik­kia pal­ve­lun jär­jes­tä­mi­seen liit­ty­viä oikeu­del­li­sia kysymyksiä.

Viran­omai­sen ja pal­ve­lun­tuot­ta­jan pitää kui­ten­kin pys­tyä osoit­ta­maan, että asia­kas­ta on aidos­ti kuul­tu, asia on sel­vi­tet­ty yksi­löl­li­ses­ti ja rat­kai­su perus­tuu lakiin.

Miten Hoi­vaaco toteut­taa itsemääräämisoikeutta?

Hoi­vaacos­sa itse­mää­rää­mi­soi­keus ei ole vain artik­ke­lin aihe tai oma­val­von­ta­suun­ni­tel­man lause.

Sen pitää näkyä sii­nä, miten toimimme.

Koh­taam­me asiak­kaan henkilökohtaisesti

Emme tee pää­tel­miä ihmi­ses­tä vain pal­ve­lu­pää­tök­sen, diag­noo­sin tai tun­ti­mää­rän perus­teel­la. Haluam­me kuul­la hänen arjes­taan, toi­veis­taan ja tavas­taan elää.

Kuun­te­lem­me ennen ratkaisua

Pal­ve­lua ei raken­ne­ta val­miin kaa­van ympä­ril­le. Ensin sel­vi­te­tään, mitä asia­kas itse tar­vit­see ja toivoo.

Asia­kas saa vali­ta avustajansa

Etsim­me sopi­via avus­ta­jaeh­dok­kai­ta, mut­ta asia­kas saa tava­ta hei­dät ja päät­tää itse, kuka tun­tuu hänel­le sopivalta.

Asia­kas ohjaa hen­ki­lö­koh­tai­sen avun sisältöä

Avus­ta­ja toi­mii asiak­kaan tah­don, pal­ve­lu­pää­tök­sen, sovi­tun työn­ku­van ja tur­val­lis­ten työ­me­ne­tel­mien mukaisesti.

Tuem­me myös avustajaa

Työn­te­ki­jäl­le anne­taan pereh­dy­tys ja mah­dol­li­suus kysyä neu­voa. Sel­keät vas­tuut tuke­vat myös asiak­kaan itsemääräämisoikeutta.

Käsit­te­lem­me palaut­teet välittömästi

Jos asia­kas tai avus­ta­ja ker­too huo­les­ta, yhteis­työn ongel­mas­ta tai pal­ve­lun epä­koh­das­ta, asia ote­taan käsit­te­lyyn ilman tar­pee­ton­ta viivytystä.

Pidäm­me yhteyt­tä pal­ve­lun alka­mi­sen jälkeen

Itse­mää­rää­mi­soi­keus ei toteu­du vain pal­ve­luso­pi­mus­ta teh­täes­sä. Sen toteu­tu­mis­ta pitää seu­ra­ta myös pal­ve­lun arjessa.

Hoi­vaacon pal­ve­lu­lu­paus on, että jokai­nen ihmi­nen koh­da­taan henkilökohtaisesti.

Itse­mää­rää­mi­soi­keu­den näkö­kul­mas­ta se tar­koit­taa ennen kaik­kea tätä:

Emme kysy vain, mitä ihmi­sel­le voi­daan jär­jes­tää. Kysym­me, mil­lais­ta elä­mää hän itse halu­aa elää.

Tar­kis­tus­lis­ta: toteu­tuu­ko itse­mää­rää­mi­soi­keus hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avussa?

  • Asiak­kaal­le puhu­taan suoraan.
  • Hänel­le anne­taan ymmär­ret­tä­vää tie­toa vaihtoehdoista.
  • Hänen kom­mu­ni­koin­ti­ta­pan­sa huomioidaan.
  • Kes­kus­te­luun vara­taan riit­tä­väs­ti aikaa.
  • Asiak­kaan oma tah­to ero­te­taan läheis­ten mielipiteistä.
  • Hän saa tar­vit­taes­sa tukea päätöksentekoon.
  • Hänen mie­li­pi­teen­sä kir­ja­taan oikein.
  • Hän voi vai­kut­taa hen­ki­lö­koh­tai­sen avun toteuttamiseen.
  • Hän saa vai­kut­taa avus­ta­jan valintaan.
  • Hänen koti­aan ja yksi­tyi­syyt­tään kunnioitetaan.
  • Tur­val­li­suu­teen liit­ty­vät rat­kai­sut teh­dään yksilöllisesti.
  • Palaut­tee­seen reagoidaan.
  • Mah­dol­li­set poik­kea­mat hänen tah­dos­taan perustellaan.
  • Hän tie­tää, miten voi hakea muu­tos­ta tai antaa palautetta.

Usein kysy­tyt kysy­myk­set itsemääräämisoikeudesta

Mitä itse­mää­rää­mi­soi­keus tar­koit­taa vammaispalveluissa?

Se tar­koit­taa vam­mai­sen hen­ki­lön oikeut­ta päät­tää omas­ta elä­mäs­tään, tul­la kuul­luk­si ja osal­lis­tua itse­ään kos­ke­vien pal­ve­lu­jen suun­nit­te­luun ja toteut­ta­mi­seen. Hänel­le pitää antaa tar­vit­taes­sa tukea oman tah­don muo­dos­ta­mi­seen ja ilmaisemiseen.

Voi­ko vai­keas­ti vam­mai­nen hen­ki­lö käyt­tää itsemääräämisoikeutta?

Kyl­lä. Vai­kea toi­min­ta­ra­joi­te ei auto­maat­ti­ses­ti pois­ta itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta. Hen­ki­lö voi tar­vi­ta kom­mu­ni­koin­tiin tai pää­tök­sen­te­koon yksi­löl­lis­tä tukea.

Tar­koit­taa­ko puhu­mat­to­muus sitä, ettei hen­ki­löl­lä ole omaa tahtoa?

Ei tar­koi­ta. Tah­toa voi­daan ilmais­ta puheen lisäk­si esi­mer­kik­si viit­to­mil­la, kuvil­la, kom­mu­ni­koin­ti­lait­teel­la, kir­joit­ta­mal­la, ilmeil­lä tai eleillä.

Saa­ko lähei­nen päät­tää asiak­kaan puolesta?

Ei auto­maat­ti­ses­ti. Lähei­nen voi aut­taa asiak­kaan tah­don sel­vit­tä­mi­ses­sä ja tuo­da tär­ke­ää tie­toa, mut­ta täy­si-ikäi­sen asiak­kaan oma tah­to on läh­tö­koh­ta. Mah­dol­li­nen oikeus toi­mia asiak­kaan puo­les­ta riip­puu eril­li­ses­tä oikeu­del­li­ses­ta asemasta.

Mitä tuet­tu pää­tök­sen­te­ko tarkoittaa?

Tue­tus­sa pää­tök­sen­teos­sa hen­ki­lö tekee pää­tök­sen itse ja saa toi­sel­ta ihmi­sel­tä tukea tie­don hank­ki­mi­seen, vaih­toeh­to­jen ymmär­tä­mi­seen, seu­raus­ten arvioin­tiin tai pää­tök­sen ilmaisemiseen.

Saa­ko asia­kas vali­ta avustajansa?

Käy­tän­nöt vaih­te­le­vat toteut­ta­mis­ta­van ja pal­ve­lun­tuot­ta­jan mukaan. Hoi­vaacos­sa asia­kas saa tava­ta avus­ta­jaeh­dok­kaat ja vali­ta itse sopi­vak­si koke­man­sa avustajan.

Päät­tää­kö asia­kas kai­kis­ta avus­ta­jan tehtävistä?

Asia­kas ohjaa avun käy­tän­nön sisäl­töä oman tah­ton­sa mukai­ses­ti. Teh­tä­viä rajaa­vat kui­ten­kin pal­ve­lu­pää­tös, pal­ve­luso­pi­mus, työn­ku­va, lain­sää­dän­tö ja tur­val­li­nen työskentely.

Voi­ko avus­ta­ja kiel­täy­tyä asiak­kaan pyynnöstä?

Avus­ta­jan pitää teh­dä sovi­tut työ­teh­tä­vät. Hän voi kui­ten­kin kiel­täy­tyä lain­vas­tai­ses­ta, sovi­tun työn ulko­puo­li­ses­ta tai sel­väs­ti vaa­ral­li­ses­ta teh­tä­väs­tä ja pyy­tää työ­nan­ta­jal­ta ohjeita.

Voi­daan­ko itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta rajoit­taa tur­val­li­suu­den vuoksi?

Perus­oi­keuk­sia ei saa rajoit­taa vain var­muu­den vuok­si tai työn hel­pot­ta­mi­sek­si. Rajoi­tuk­sen pitää perus­tua lakiin, olla vält­tä­mä­tön ja mah­dol­li­sim­man lie­vä. Ensin pitää etsiä asiak­kaan tah­toa parem­min kun­nioit­ta­via vaihtoehtoja.

Mitä teen, jos minua ei kuul­la pal­ve­lu­jen suunnittelussa?

Pyy­dä oma näke­myk­se­si kir­jat­ta­vak­si. Kysy, miten se on huo­mioi­tu ja mihin rat­kai­su perus­tuu. Tar­vit­taes­sa voit ottaa yhteyt­tä esi­hen­ki­löön, sosi­aa­lia­sia­vas­taa­vaan tai käyt­tää pää­tök­seen lii­tet­tyä muutoksenhakukeinoa.

Onko itse­mää­rää­mi­soi­keus sama asia kuin valinnanvapaus?

Ei täy­sin. Valin­nan­va­paus tar­koit­taa mah­dol­li­suut­ta vali­ta tar­jol­la ole­vis­ta vaih­toeh­dois­ta. Itse­mää­rää­mi­soi­keus on laa­jem­pi oikeus vai­kut­taa omaan elä­mään, muo­dos­taa oma tah­to ja osal­lis­tua itseä kos­ke­vaan päätöksentekoon.

Yhteen­ve­to: ihmi­sen oma ääni ei saa kado­ta avun tar­peen alle

Vam­mais­pal­ve­lu­lain ja itse­mää­rää­mi­soi­keu­den yti­mes­sä on yksin­ker­tai­nen mut­ta vaa­ti­va lähtökohta:

Vam­mai­nen ihmi­nen on oman elä­män­sä toimija.

Hän voi tar­vi­ta apua liik­ku­mi­seen, päi­vit­täi­siin toi­miin, kom­mu­ni­koin­tiin tai pää­tös­ten ymmär­tä­mi­seen. Avun tar­ve ei kui­ten­kaan tee hänes­tä sivus­ta­kat­so­jaa omas­sa elämässään.

Itse­mää­rää­mi­soi­keu­den toteu­tu­mi­nen edel­lyt­tää, että:

  • ihmi­sel­le anne­taan ymmär­ret­tä­vää tietoa
  • hänen oma tah­ton­sa selvitetään
  • hän saa tar­vit­taes­sa tukea
  • hänen kom­mu­ni­koin­ti­ta­pan­sa huomioidaan
  • hän­tä kos­ke­via asioi­ta ei käsi­tel­lä hänen ylitseen
  • hänen mie­li­pi­teen­sä vai­kut­taa pal­ve­lu­jen toteutukseen
  • hän saa vai­kut­taa hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan­sa valintaan
  • hänen yksi­tyi­syyt­tään ja rajo­jaan kunnioitetaan
  • tur­val­li­suut­ta ei käy­te­tä perus­teet­to­man val­lan­käy­tön välineenä.

Itse­mää­rää­mi­soi­keus ei tar­koi­ta, että kaik­ki toi­veet voi­daan aina toteut­taa sel­lai­si­naan. Pal­ve­lu­pää­tös, lain­sää­dän­tö, työ­teh­tä­vien rajat ja tur­val­li­suus aset­ta­vat toi­min­nal­le ehtoja.

Nii­den­kin sisäl­lä ihmi­sel­lä on kui­ten­kin oikeus tul­la kuul­luk­si, saa­da perus­te­lut ja osal­lis­tua rat­kai­sun etsimiseen.

Hoi­vaacos­sa tämä alkaa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta kohtaamisesta.

Kuun­te­lem­me ennen kuin tar­joam­me rat­kai­sua. Asia­kas saa ker­toa, mil­lais­ta apua hän tar­vit­see ja mil­lai­nen avus­ta­ja voi­si sopia hänen arkeen­sa. Hän saa tava­ta avus­ta­jaeh­dok­kaat ja vali­ta avus­ta­jan­sa itse.

Emme halua raken­taa ihmi­sen ympä­ril­le pal­ve­lua, jos­sa hänen oma äänen­sä jää jär­jes­tel­män alle.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pitää tukea ihmi­sen omaa elämää.

Ota yhteyt­tä Hoivaacoon

Kun sinul­la on hen­ki­lö­koh­tais­ta apua kos­ke­va pää­tös ja pal­ve­luse­te­li, voit ottaa yhteyt­tä Hoivaacoon.

Kes­kus­te­lem­me kans­sa­si rau­has­sa arjes­ta­si, toi­veis­ta­si ja sii­tä, mil­lai­nen hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja voi­si sopia juu­ri sinulle.

Ota yhteyt­tä Hoivaacoon

Lue lisää hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avus­ta ja asiak­kaan oikeuksista

Kir­joit­ta­ja

Niko Sii­ka­luo­ma, OTM, VT, Hoivaaco

Niko Sii­ka­luo­ma on oikeus­tie­teen mais­te­ri ja vara­tuo­ma­ri. Hän toi­mii Hoi­vaacos­sa hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lu­jen, asiak­kai­den oikeuk­sien, työn­te­ki­jöi­den tuke­mi­sen ja yri­tyk­sen kehit­tä­mi­sen parissa.

Sii­ka­luo­ma tar­kas­te­lee vam­mais­pal­ve­lu­ja eri­tyi­ses­ti perus- ja ihmi­soi­keuk­sien, asiak­kaan itse­mää­rää­mi­soi­keu­den, hyvän hal­lin­non ja yksi­löl­li­ses­ti perus­tel­tu­jen pää­tös­ten näkökulmasta.

Hoi­vaaco on suo­ma­lai­nen, kol­mes­sa pol­ves­sa toi­mi­va per­hey­ri­tys. Sen toi­min­nan perus­ta­na ovat itse­mää­rää­mi­soi­keus, ihmi­sar­vo, yksi­löl­li­syys, tur­val­li­suus, luot­ta­mus ja hen­ki­lö­koh­tai­nen kohtaaminen.

Artik­ke­li jul­kais­tu: 3.9.2025
Artik­ke­li päi­vi­tet­ty: 6.8.2026

Artik­ke­li sisäl­tää yleis­tä oikeu­del­lis­ta tie­toa itse­mää­rää­mi­soi­keu­des­ta ja vam­mais­pal­ve­luis­ta. Se ei ole yksit­täis­tä asi­aa kos­ke­va oikeu­del­li­nen arvio. Hen­ki­lön oikeu­det, pal­ve­lut ja käy­tet­tä­vis­sä ole­vat oikeus­suo­ja­kei­not arvioi­daan aina hänen yksi­löl­li­sen tilan­teen­sa ja voi­mas­sa ole­van lain­sää­dän­nön perusteella.

Viral­li­set lähteet

Lisää artikkeleita

Ei enempää artikkeleita.