Hoi­vaaco – per­hey­ri­tys, jos­sa hen­ki­lö­koh­tai­nen apu teh­dään ihmi­sel­tä ihmiselle

Hoi­vaaco on per­hey­ri­tys. Meil­le se ei ole vain yri­tys­muo­to tai taus­ta­tie­to, vaan tapa teh­dä työ­tä, koh­da­ta ihmi­siä ja kan­taa vas­tuu­ta. Hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa tär­kein­tä ei ole se, kuin­ka suu­ri orga­ni­saa­tio pal­ve­lua tuot­taa. Tär­kein­tä on, että asia­kas tulee kuul­luk­si, avus­ta­ja saa tukea työ­hön­sä ja sovi­tuis­ta asiois­ta pide­tään kiinni.

Haluam­me teh­dä hen­ki­lö­koh­tais­ta apua taval­la, jos­sa jokai­nen ihmi­nen koh­da­taan yksi­lö­nä. Asia­kas ei ole pal­ve­lu­pro­ses­si eikä avus­ta­ja ole vain nimi työ­vuo­ro­lis­tas­sa. Molem­mil­la on oma elä­män­ti­lan­teen­sa, omat toi­veen­sa ja oikeus tul­la koh­del­luk­si arvostavasti.

Per­hey­ri­tyk­se­nä haluam­me pysyä lähel­lä nii­tä ihmi­siä, joi­ta var­ten Hoi­vaaco on olemassa.

Mitä per­hey­ri­tys tar­koit­taa Hoivaacolle?

Per­hey­ri­tyk­ses­sä työ ja vas­tuu ovat hen­ki­lö­koh­tai­sia. Yri­tyk­sen taus­tal­la ole­vat ihmi­set tun­ne­taan nimel­tä, ja teke­mäm­me pää­tök­set näky­vät suo­raan asiak­kai­den ja työn­te­ki­jöi­den arjessa.

Hoi­vaacon perus­ta­jan arvot, elä­män­ko­ke­mus ja työ­ote ovat osa yri­tyk­sen perus­taa. Nii­tä ei ole raken­net­tu mark­ki­noin­tia var­ten, vaan ne ovat syn­ty­neet vuo­sien aika­na sii­tä ymmär­ryk­ses­tä, että ihmi­sen hyvä arki raken­tuu luot­ta­muk­ses­ta, tur­val­li­suu­des­ta ja aidos­ta kohtaamisesta.

Per­hey­ri­tys ei tar­koi­ta meil­le sitä, että kaik­kien pitäi­si olla saman­lai­sia tai aja­tel­la samal­la taval­la. Päin­vas­toin. Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu perus­tuu sii­hen, että jokai­sen ihmi­sen elä­mä on oman­lai­sen­sa. Mei­dän teh­tä­väm­me on kuun­nel­la, ymmär­tää ja löy­tää rat­kai­su­ja, jot­ka tuke­vat juu­ri kysei­sen asiak­kaan arkea.

Haluam­me kas­vaa, mut­ta emme kas­vun vuok­si. Kas­vun pitää tapah­tua niin, että pys­tym­me edel­leen tun­te­maan ihmi­set, vas­taa­maan yhtey­den­ot­toi­hin ja huo­leh­ti­maan sii­tä, että pal­ve­lu säi­lyy henkilökohtaisena.

Kol­me suku­pol­vea saman työn äärellä

Hoi­vaacos­sa työs­ken­te­lee ihmi­siä kol­mes­sa pol­ves­sa. Se tekee per­hey­ri­tyk­ses­tä meil­le hyvin kon­kreet­ti­sen asian.

Eri suku­pol­vet tuo­vat yri­tyk­seen eri­lais­ta koke­mus­ta, näkö­kul­maa ja osaa­mis­ta. Yhdel­lä on taka­naan pit­kä työ- ja elä­män­ko­ke­mus, toi­sel­la vas­tuu toi­min­nan kehit­tä­mi­ses­tä ja arjen rat­kai­suis­ta, ja nuo­rem­pi suku­pol­vi tuo muka­naan uusia tapo­ja vies­tiä, oppia ja raken­taa tulevaa.

Suku­pol­vien eri­lai­suus ei ole meil­le ris­ti­rii­ta, vaan vah­vuus. Se aut­taa kat­so­maan hen­ki­lö­koh­tais­ta apua useas­ta näkö­kul­mas­ta ja muis­tut­taa sii­tä, että hyvä pal­ve­lu ei syn­ny vain yhdel­lä taval­la ajatella.

Kol­men suku­pol­ven työs­ken­te­ly samas­sa yri­tyk­ses­sä tar­koit­taa meil­le myös jat­ku­vuut­ta. Hoi­vaacon arvot eivät jää vain yhden ihmi­sen varaan, vaan ne siir­ty­vät teke­mi­sen, kes­kus­te­lu­jen ja yhtei­sen vas­tuun kaut­ta eteenpäin.

Per­hey­ri­tyk­se­nä haluam­me säi­lyt­tää sen, mikä toi­min­nas­sam­me on tär­kein­tä: ihmi­set tun­ne­taan nimel­tä, asiak­kaan tilan­net­ta kuun­nel­laan ja sovi­tuis­ta asiois­ta pide­tään kiin­ni. Samal­la haluam­me kehit­tää toi­min­taa niin, että Hoi­vaaco pysyy ajas­sa muka­na ilman, että hen­ki­lö­koh­tai­nen koh­taa­mi­nen katoaa.

Meil­le kol­me suku­pol­vea samas­sa yri­tyk­ses­sä ker­too ennen kaik­kea sii­tä, että Hoi­vaacoa raken­ne­taan pit­kä­jän­tei­ses­ti. Emme ajat­te­le vain tätä päi­vää, vaan sitä, mil­lai­nen hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pal­ve­lun­tuot­ta­ja haluam­me olla myös tulevaisuudessa.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu alkaa kohtaamisesta

Hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa ei ole yhtä kai­kil­le sopi­vaa mal­lia. Yksi tar­vit­see apua kodin ulko­puo­lel­la liik­ku­mi­seen, toi­nen opis­ke­luun, työ­hön, har­ras­tuk­siin tai päi­vit­täi­siin toi­miin. Myös toi­veet hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan suh­teen voi­vat olla hyvin erilaisia.

Sik­si kuun­te­le­mi­nen tulee ennen ratkaisua.

Kun asia­kas ottaa Hoi­vaacoon yhteyt­tä, haluam­me ensin ymmär­tää hänen arke­aan. Mil­lai­sis­sa tilan­teis­sa apua tar­vi­taan? Mil­lai­nen avus­ta­ja voi­si sopia asiak­kaan elä­män­ti­lan­tee­seen? Mil­lai­set aika­tau­lut, toi­min­ta­ta­vat ja hen­ki­lö­koh­tai­set rajat ovat hänel­le tärkeitä?

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ei tar­koi­ta sitä, että joku toi­nen päät­tää asiak­kaan puo­les­ta. Sen tar­koi­tuk­se­na on tukea asiak­kaan omaa tah­toa, valin­to­ja ja mah­dol­li­suut­ta elää oman­nä­köis­tä elämää.

Asia­kas ei ole hoi­det­ta­va koh­de. Hän on oman elä­män­sä toimija.

Itse­mää­rää­mi­soi­keus näkyy arjen valinnoissa

Itse­mää­rää­mi­soi­keus on yksi Hoi­vaacon tär­keim­mis­tä arvois­ta. Se tar­koit­taa, että asiak­kaal­la on oikeus vai­kut­taa sii­hen, miten hen­ki­lö­koh­tai­nen apu toteutuu.

Kyse voi olla suu­ris­ta tai pie­nis­tä asioista:

  • mihin aikaan apua tarvitaan
  • mil­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä avus­ta­ja auttaa
  • miten asioi­ta teh­dään asiak­kaan kotona
  • mil­lai­nen vuo­ro­vai­ku­tus tun­tuu luontevalta
  • kuka asiak­kaan arjes­sa toi­mii hen­ki­lö­koh­tai­se­na avustajana.

Haluam­me, että asia­kas pää­see osal­lis­tu­maan sopi­van avus­ta­jan löy­tä­mi­seen. Amma­til­li­nen osaa­mi­nen on tär­ke­ää, mut­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa myös luot­ta­mus, vuo­ro­vai­ku­tus ja yhteen­so­pi­vuus mer­kit­se­vät paljon.

Kaik­ki ihmi­set eivät sovi työs­ken­te­le­mään kes­ke­nään, eikä sii­nä ole mitään vää­rää. Jos yhteis­työ ei tun­nu toi­mi­val­ta, asia pitää voi­da ottaa puheek­si rau­hal­li­ses­ti. Pal­ve­lun tar­koi­tuk­se­na ei ole pakot­taa ihmi­siä val­mii­seen mal­liin, vaan etsiä toi­mi­va ratkaisu.

Yksi­löl­li­syys tar­koit­taa, ettei ketään sovi­te­ta muottiin

Hoi­vaacon hen­ki­lö­koh­tai­nen apu raken­ne­taan asiak­kaan tar­pei­den ympä­ril­le. Emme halua, että asiak­kaan pitäi­si mukau­tua yri­tyk­sen val­mii­seen toi­min­ta­ta­paan sil­loin, kun hänen tilan­teen­sa vaa­tii jota­kin muuta.

Yksi­löl­li­syys näkyy esi­mer­kik­si sii­nä, miten avus­ta­ja vali­taan, miten pal­ve­lun aloi­tus suun­ni­tel­laan ja miten yhtey­den­pi­to jär­jes­te­tään. Myös asiak­kaan kom­mu­ni­koin­ti­ta­pa, päi­vä­ryt­mi, kiin­nos­tuk­sen koh­teet ja oma tapa teh­dä asioi­ta pitää ottaa huomioon.

Sama peri­aa­te kos­kee työn­te­ki­jöi­tä. Hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja tar­vit­see sel­keät tie­dot työs­tä, riit­tä­vän pereh­dy­tyk­sen ja mah­dol­li­suu­den kysyä neu­voa. Hyvä hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ei syn­ny vain asiak­kaan ja avus­ta­jan väli­ses­sä tilan­tees­sa. Se tar­vit­see ympä­ril­leen toi­mi­van ja tur­val­li­sen tuen.

Luot­ta­mus syn­tyy sii­tä, että lupauk­set pidetään

Hoi­va-alal­la luot­ta­muk­ses­ta puhu­taan pal­jon. Meil­le luot­ta­mus ei ole mai­nos­lause, vaan käy­tän­nön tekoja.

Luot­ta­mus tar­koit­taa muun muas­sa sitä, että:

  • yhtey­den­ot­toi­hin vastataan
  • sovi­tuis­ta asiois­ta pide­tään kiinni
  • muu­tok­sis­ta ker­ro­taan ajoissa
  • ongel­mia ei piilotella
  • asiak­kaan palau­te ote­taan vakavasti
  • avus­ta­ja tie­tää, keneen hän voi olla yhteydessä.

Jos pal­ve­lus­sa tapah­tuu vir­he tai jokin asia ei toi­mi, tär­kein­tä ei ole selit­tää tilan­net­ta pois. Tär­kein­tä on kuun­nel­la, sel­vit­tää tapah­tu­nut ja teh­dä tar­vit­ta­vat korjaukset.

Luot­ta­mus ei syn­ny täy­del­li­syy­des­tä. Se syn­tyy rehel­li­syy­des­tä, enna­koi­ta­vuu­des­ta ja sii­tä, että ihmi­sel­le jää tun­ne: tämä asia ote­taan vakavasti.

Tur­val­li­suus on rau­haa ja jatkuvuutta

Hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa avus­sa tur­val­li­suus ei tar­koi­ta ainoas­taan fyy­sis­tä tur­val­li­suut­ta. Se tar­koit­taa myös sitä, että arki on mah­dol­li­sim­man ennakoitavaa.

Asiak­kaal­le on tär­ke­ää tie­tää, kuka tulee, mil­loin hän tulee ja miten toi­mi­taan sil­loin, jos tut­tu avus­ta­ja on pois­sa. Avus­ta­jan puo­les­taan pitää tie­tää, mitä työs­sä odo­te­taan, miten asiak­kaan toi­vei­ta kun­nioi­te­taan ja mis­tä saa tukea yllät­tä­väs­sä tilanteessa.

Tur­val­li­suus syn­tyy pysy­vyy­des­tä, sel­keis­tä toi­min­ta­ta­vois­ta ja rau­hal­li­ses­ta vies­tin­näs­tä. Se syn­tyy myös sii­tä, ettei asia­kas jou­du joka ker­ta selit­tä­mään koko elä­män­ti­lan­net­taan uudel­le ihmiselle.

Sik­si haluam­me raken­taa mah­dol­li­sim­man pysy­viä asiakas–avustaja-suhteita ja huo­leh­tia sii­tä, että myös sijais­jär­jes­te­ly­jä mie­ti­tään etukäteen.

Jokai­nen asia­kas ja avus­ta­ja on arvokas

Hoi­vaacon toi­min­nas­sa ihmi­sar­vo ei kos­ke vain pal­ve­lua saa­vaa asia­kas­ta. Se kuu­luu yhtä lail­la työntekijälle.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja tekee mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä lähel­lä toi­sen ihmi­sen arkea. Työs­sä tar­vi­taan herk­kyyt­tä, vas­tuul­li­suut­ta ja kykyä kun­nioit­taa asiak­kaan tapaa elää. Samal­la avus­ta­jal­la on oikeus sel­ke­ään työ­hön, tur­val­li­siin olo­suh­tei­siin, asial­li­seen koh­te­luun ja työ­nan­ta­jan tukeen.

Uskom­me, että asiak­kaan hyvä pal­ve­lu ja avus­ta­jan hyvä työ­ar­ki kul­ke­vat yhdes­sä. Jos avus­ta­ja jää yksin epä­sel­vien tilan­tei­den kans­sa, se näkyy myös pal­ve­lun laa­dus­sa. Kun avus­ta­ja saa tukea ja hänen työ­tään arvos­te­taan, hän pys­tyy ole­maan aidos­ti läs­nä asiakkaalle.

Hoi­vaaco halu­aa kul­kea rin­nal­la molem­pien kanssa.

Miten Hoi­vaaco halu­aa tuot­taa hen­ki­lö­koh­tai­sen avun palvelua?

Haluam­me teh­dä hen­ki­lö­koh­tais­ta apua rau­hal­li­ses­ti, luo­tet­ta­vas­ti ja ilman tar­peet­to­mia lupauksia.

Emme väi­tä, että sama rat­kai­su sopii kai­kil­le. Emme halua hou­ku­tel­la asia­kas­ta pal­ve­luun ker­to­mal­la, että olem­me kai­kes­sa par­hai­ta. Haluam­me mie­luum­min ker­toa rehel­li­ses­ti, miten toi­mim­me, kuun­nel­la asiak­kaan tar­pei­ta ja sel­vit­tää, pys­tym­me­kö vas­taa­maan nii­hin hyvin.

Hoi­vaacon pal­ve­lu­lu­paus on aito, hen­ki­lö­koh­tai­nen koh­taa­mi­nen jokai­ses­sa tilanteessa.

Se tar­koit­taa, että:

  • asia­kas koh­da­taan yksilönä
  • kuun­te­le­mi­nen tulee ennen ratkaisua
  • pal­ve­lu raken­ne­taan asiak­kaan arjen ja toi­vei­den ympärille
  • asiak­kaan itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta kunnioitetaan
  • avus­ta­jan valin­taan käy­te­tään aikaa
  • pal­ve­lun toi­mi­vuut­ta seu­ra­taan myös aloi­tuk­sen jälkeen
  • asiak­kaan ja avus­ta­jan yhtey­den­ot­toi­hin vastataan.

Hen­ki­lö­koh­tai­sen avun ei pitäi­si tun­tua kas­vot­to­mal­ta jär­jes­tel­mäl­tä. Sen pitäi­si tun­tua tur­val­li­sel­ta osal­ta arkea.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu on rin­nal­la kulkemista

Par­haim­mil­laan hen­ki­lö­koh­tai­nen apu ei vie asiak­kaal­ta pää­tös­val­taa, vaan lisää sitä. Se ei raken­na riip­pu­vuut­ta pal­ve­lus­ta, vaan mah­dol­lis­taa itse­näi­sem­män elämän.

Hoi­vaaco halu­aa olla pal­ve­lun­tuot­ta­ja, jon­ka kans­sa asiois­ta voi puhua nii­den oikeil­la nimil­lä. Yri­tys, jos­sa ihmi­set tun­ne­taan. Yri­tys, jos­sa kuun­nel­laan ennen kuin päätetään.

Olem­me per­hey­ri­tys, ja se saa näkyä.

Meil­le hen­ki­lö­koh­tai­nen apu on ennen kaik­kea ihmis­ten välis­tä työ­tä. Sii­nä tar­vi­taan osaa­mis­ta ja sel­kei­tä toi­min­ta­ta­po­ja, mut­ta myös aikaa, luot­ta­mus­ta ja aitoa kohtaamista.

Jokai­nen ihmi­nen koh­da­taan. Jokai­nen ihmi­nen on arvokas.

Lue lisää hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avusta

Hoi­vaacon Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu käy­tän­nös­sä ‑artik­ke­li­sar­jas­sa käsit­te­lem­me hen­ki­lö­koh­tais­ta apua sel­keäs­ti, käy­tän­nön­lä­hei­ses­ti ja ajan­ta­sai­siin viran­omais­läh­tei­siin perustuen.

Tutus­tu myös näi­hin artikkeleihin:

Haluam­me tar­jo­ta tie­toa, joka aut­taa asia­kas­ta ja hänen lähei­si­ään ymmär­tä­mään hen­ki­lö­koh­tai­sen avun mah­dol­li­suuk­sia, oikeuk­sia ja käy­tän­nön vai­hei­ta. Artik­ke­leis­sa yhdis­ty­vät viran­omais­tie­to, Hoi­vaacon käy­tän­nön koke­mus ja ihmis­läh­töi­nen näkökulma.

Kun sinul­la on hen­ki­lö­koh­tai­sen avun pää­tös ja pal­ve­luse­te­li tai haluat kes­kus­tel­la pal­ve­lun aloit­ta­mi­ses­ta, voit ottaa yhteyt­tä Hoi­vaacoon. Kuun­te­lem­me ensin ja mie­tim­me yhdes­sä, miten pal­ve­lu voi­si tukea juu­ri sinun arkeasi.

Lisää artikkeleita