1. Lain soveltamisala – ketkä kuuluvat lain piiriin?
Vammaispalvelulain 2 § koskee kaikkia vammaisia henkilöitä, jotka tarvitsevat:
vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen (yleensä vähintään vuoden mittaisen tai pysyvän) fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen, sosiaalisen tai aistitoiminnan toimintarajoitteen vuoksi välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä.
Eduskunta+15THL+15Muistiliitto+15
Lain soveltaminen ei nojaa mihinkään diagnoosiin, vaan kyse on toimintarajoitteen vaikutuksesta arkeen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ikäihmisiin ei sovelleta erillistä ikärajaa – kaikki ikäryhmät voivat olla lain piirissä.
Tukiliitto Kuuloliitto
Lain soveltaminen perustuu yksilölliseen arvioon – onko olemassa olevat muut palvelut (esim. sosiaali- tai terveydenhuollon) sopivia ja riittäviä. Vammaispalvelut tulevat kyseeseen, jos muut palvelut eivät vastaa tarpeisiin.
2. Vammaispalvelulaki on toissijainen erityislaki
Ensiksi on tutkittava, voidaanko avun tarve täyttää jonkin muun palvelun perusteella – esimerkiksi sosiaalihuoltolain tai terveydenhuoltolain nojalla. Jos nämä eivät riitä, vammaispalvelulaki astuu voimaan ja kyseessä on subjektiivinen oikeus – eli hyvinvointialueen on järjestettävä palvelu, jos lain edellytykset täyttyvät.
3. Palveluiden sisältö ja niiden ehtojen täyttyminen
Jos lain soveltamisala täyttyy, asiakkaalla voi olla oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin kuten henkilökohtaiseen apuun, liikkumisen tukeen tai asumisen tukeen – edellytyksenä palvelukohtaiset myöntämiskriteerit.
Henkilökohtaisen avun osalta laki (9 §) määrittelee, että apua tulee myöntää, jos henkilö tarvitsee sitä arkisessa elämässä kuten:
- päivittäisissä toiminnoissa,
- työssä tai opiskelussa,
- vuorovaikutuksessa, vapaa-ajalla tai yhteiskunnallisessa osallistumisessa, joista vähintään 30 tuntia kuukaudessa (jos tarve on suurempi),
- ja mikäli hän kykenee ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä joko itsenäisesti tai tuettuna.
4. Yhdenvertaisuus ja ikärajattomuus
Uusi laki poisti aiemman ikärajauksen, joten lain mukaiset palvelut ovat kaikkien saatavilla iästä riippumatta. Tämä vahvistaa yhdenvertaisuutta ja varmistaa, ettei esimerkiksi ikäihmiset jää palveluiden ulkopuolelle, jos he tarvitsevat apua toimintarajoitteen takia.
5. Yhteenveto – kenelle henkilökohtainen apu kuuluu?
- Kuka: Henkilö, jolla on pitkäaikainen (vähintään vuoden mittainen tai pysyvä) toimintarajoite – fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen, sosiaalinen tai aistitoimintaan liittyvä.
- Milloin: Jos henkilö tarvitsee apua tavanomaisessa arjessa, eikä muita palveluita ole riittävästi tarjolla.
- Miksi: Palvelun tarkoitus on tukea vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta, osallistumista ja tasavertaista osallisuutta.
- Ikä eikä diagnoosi ei ole este – palvelut saatavilla kaikille, kun laki ja palvelukohtaiset ehdot täyttyvät.
- Laki asettaa palveluiden järjestämisvelvollisuuden hyvinvointialueille – palvelut ovat subjektiivinen oikeus.
Lopuksi: Ymmärtämällä, kenellä on oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin, ihmiset pystyvät hahmottamaan, että mitkä palvelut kuuluvat heille tai omaisilleen. Monesti jää huomaamatta, että myös ikäihmiset ovat oikeutettuja henkilökohtaiseen apuun, eikä palvelun saaminen edellytä jotain tiettyä diagnoosia. Tämä voi hyvinkin tarkoittaa palvelukodissa elävän ikäihmisen oikeutta henkilökohtaiseen apuun, joka takaa hänelle oikeuden siihen, että pääsee osallistumaan normaaleihin yhteiskunnantoimintoihin, kuten tapahtumiin tai vaikka käymään kaupungilla henkilökohtaisen avustajan kanssa.
HoivaaCo auttaa kaikissa vammaispalvelulain henkilökohtaiseen apuun liittyvissä kysymyksissä. Ota yhteyttä • HoivaaCo • Sydämen asialla• Kainuu & Pohde
Lue myös aikaisemmat artikkelit tästä linkistä! Ajankohtaista • HoivaaCo • Sydämen asialla• Kainuu & Pohde
